Oulun soramonttusurma

Joulukuussa 2018 otsikoihin nousi uutinen Oulussa tapahtuneesta henkirikoksesta. Tapaus jäi hieman varjoon, sillä tuohon aikaan Oulun yllä leijui tumma pilvi, kaupunkia varjosti paljon mediahuomiota herättäneet ulkomaalaisten tekemät alaikäisiin kohdistuneet seksuaalirikokset.

Seurasin tätä tapausta jo tuohon aikaan järkyttyneenä, sillä asuin yhdellä niistä alueista, johon tapaus ja siihen liittyvät henkilöt olivat yhdistetty. Tämän tapauksen ympärillä liikkui erittäin voimakkaasti myllertäviä huhuja ja juoruja koko Oulun alueella. Soramonttumurha on erikoinen ja tuore tapaus. Tapahtumat ovat surullinen kokonaisuus, jotka kuvastavat Suomen huumausainepiireissä tapahtuvia rikoksia ja elämäntyyliä.

Kerron jo heti alussa tarinan keskeisimpien (ja tapauksen myötä tuomittujen) henkilöiden nimet, jotta tapahtumien kulkua on helpompi ja loogisempi ymmärtää tarinan edetessä. Olen kerännyt tiedot useista eri medioista, keskustelupalstoilta sekä julkisia asiakirjoja käyttämällä. Mikäli huomaat tekstissä asiavirheitä, ilmoitathan siitä minulle. Pahoittelen etukäteen, mikäli niitä löytyy.

Tämä tarina on tosielämän tapahtumia ja kertomus erittäin julmasta ja raa’asta murhasta. Mikäli olet herkkä, toivon, että etsit itsellesi jotain muuta luettavaa. Ja sinä, joka päätät kuitenkin lukea, teet sen täysin omalla vastuullasi. Olen ottanut mukaan kaiken tiedon, jota itse pidin luotettavana ja oleellisena. En löytänyt varmaa tietoa siitä, ovatko tuomiot jo lainvoimaisia, mutta ne ovat kuitenkin julkaistu muiden medioiden toimesta aiemmin.

Jutun lopussa on lyhyesti kerrottu mistä on kysymys ja mitä on tapahtunut, en kuitenkaan halunnut sitä kokonaisuudessaan laittaa jutun alkuun, jotta lukunautinto säilyy heillä, joille tapaus on aiemmin täysin tuntematon!

Otan mielelläni vastaan palautetta. Jännittäviä lukuhetkiä!

Murha tutkinta ilman ruumista

Oulun käräjäoikeus vangitsi 3.12.2018 kaksi oululaista nuorta miestä epäiltyinä osallisuudesta murhaan. Aiemmin käräjäoikeus oli vanginnut yhden miehen samaan rikoskokonaisuuteen liittyen. Yksi miehistä vangittiin todennäköisin syin epäiltynä murhasta. Samalla päätöksellä oikeus piti hänet edelleen vangittuna kahdesta aiemmasta rikoksesta, törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kiristyksestä. Poliisi epäili, että rikokseen liittyy neljäskin henkilö.

Poliisi pyysi jo ensimmäisessä tiedotteessaan kansalaisia ilmoittamaan mahdollisista havainnoista poliisin vihjenumeroon ja saikin niitä yleisöltä jonkin verran. Rikoskomisario, tapauksen tutkinnanjohtaja Antti Palokangas piti juttua poikkeuksellisena sen vuoksi, että murhasta epäiltyjä oli neljä. Hieman erikoisen murhatutkinnasta teki myös se, ettei uhrin ruumiista ollut löydetty, vaikkakaan tämä ei suotta ole millään tavalla uusi tai yllättävä tilanne. 

Mahdollinen henkirikos tuli ilmi, kun Oulun poliisi tutki marraskuun alussa tehtyä katoamisilmoitusta. Katoamisilmoituksen oli tehnyt kadonneen äiti. Äiti ilmoitti poikansa, pienen lapsen isän kadonneen marraskuussa. Poliisi ryhtyi tutkimaan asiaa ja kyseli miehen mahdollista sijaintia mm. sairaaloista ja terveyskeskuksista, sekä kenttätieltä, jossa sijaitsee oululaisten päihdeongelmaisten tukiasuinpaikka.

Tutkinnassa tuli ilmi seikkoja, joiden vuoksi tapausta alettiin tutkia murhana. Kukaan ei ollut nähnyt miestä viikkokausiin. Mies oli käyttänyt pankkitiliään viimeisen kerran 3.lokakuuta ja viimeisin tilitapahtuma oli marraskuun alussa maksettu toimeentulotuki.

Juoruja tapauksen ympärillä

Heti joulukuussa nettien keskustelupalstat kuohuivat epäiltyjen mahdollisista henkilöllisyyksistä ja mahdollisen uhrin henkilöllisyydestä. Spekulaatiot ja huhut tapahtumista pyörivät tiuhaan tahtiin ja niiden mukaan kaikki epäillyt ja mahdollinen uhri olivat lähtöisin Oulun Toppilasta ja pitkänlinjan huumeidenkäyttäjiä, tätä asiaa vahvistivat myös oletettujen epäiltyjen ja uhrin Facebook-sivut. Surullisimpana yllätyksenä keskustelupalstoilla huhuttiin tapauksesta sellainen yksityiskohta, että todennäköisesti yksi epäillyistä tekijöistä olisi uhrin pikkuveli.

Veljesten (yksi epäilty ja uhri) huhuttiin olleen kovissa huumeveloissa, eivätkä syystä tai toisesta halunneet tai pystyneet maksamaan kohtuutonta summaa ja Oulun lähialueella oleville soramontuille olisi lähdetty perimään kyseisiä velkoja. Väkivaltaisen pahoinpitelyn jälkeen nuoremmalle veljelle olisi annettu ase ja käsketty ampua joko itsensä tai veljensä, ellei haluaisi, että heidät molemmat ja heidän koko perheensä tapettaisiin. Huhun mukaan pikkuveli olisi siis pakotettuna ampunut veljensä ja mennyt sen jälkeen kertomaan poliisille kaiken, kuitenkaan tietämättä mihin veljensä ruumis on piilotettu. 

Poliisi kertoi hyvin aikaisessa vaiheessa, että kaikilla epäillyillä on aiempaa rikoshistoriaa, mutta teko ei liity järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Jo tutkinnan alkuvaiheessa poliisilla oli käsitys teon motiivista, mutta sitä, saati tapauksen yksityiskohtia ei kerrottu julkisuuteen tutkinnan turvaamisen vuoksi, joka luonnollisesti aiheuttaa aina sen, että kuulopuheet leviävät ja ihmiset ovat erityisen kiinnostuneita tapauksen yksityiskohdista. 

Esitutkinnassa selvinneet seikat

Oulun poliisi teki tapauksen johdosta poikkeuksen mittavia rikoksen tutkinnasta johtuvia maastoetsintöjä ja tutkinnan alkuaikoina mukana on ollut keskimäärin viisi koiraa päivittäin. Yhtä laajoja etsintöjä rikostutkinnan johdosta ei oltu tehty muutaman vuosikymmenen aikana. Siitä huolimatta vainajaa ei löytynyt. Etsintöjen lisäksi poliisi on tehnyt koillispuolen soramontuilla teknistä rikospaikkatutkintaa. Oulun ympäristössä olevat soramontut olivat poliisille entuudestaan tuttu paikka. Siellä on tapahtunut aiemmin lievempiä väkivaltarikoksia ja myös omaisuusrikoksia. Montuilla on hävitetty anastettuja autoja, rikosten tekemisessä käytettyjä ajoneuvoja ja muita välineitä, kuten vaatteita.

Esitutkinnassa selvisi, että henkirikos on tapahtunut lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 7.10.2018. Esitutkinnan mukaan uhri on kuljetettu klo 03 jälkeen tumman värisessä Audi A6 -henkilöautossa tai sinisessä Renault Lagunassa Tuiran kaupunginosasta Oulun koillispuolelle Jäälin Takumaantien lähistöllä olevalle soramonttualueelle, jossa henkirikos on tapahtunut. 

Poliisin epäili myös, että ruumis olisi kuljetettu surmapaikalta punaisella Volkswagen Transporter -pakettiautolla muualle kätkettäväksi korkeintaan muutama päivä teon jälkeen. Todennäköisimmin ruumis oli kuljetettu johonkin päin Oulua tai sen lähialueita, ruumiin siirtäminen on tapahtunut pimeän aikaan. Poliisi ei kuitenkaan kertonut mistä he olivat saaneet varmuuden sille, että surmatyö on tapahtunut kyseisellä soramonttualueella, eikä kommentoinut sitä onko tapauksella ollut silminnäkijähavaintoja. Esitutkinnassa kuitenkin varmistui, että uhri on surmattu soramontulla.

Yksi epäillyistä vapaaksi

Tammikuussa 2019 rikoksen esitutkinta oli edennyt siihen vaiheeseen, että poliisit vapauttivat yhden epäillyistä, sillä häntä ei enää epäilty osallisuudesta murhaan, mutta hänen osalta esitutkintaa jatkettiin hieman lievempien rikosepäilyjen osalta. Häntä oli alussa epäilty avunannosta murhaan, mutta enää tässä vaiheessa vain osallisuudesta henkirikokseen. Uhrin ruumis oli edelleen kateissa ja etsintöjä jatkettiin vasta keväällä. Samassa tiedotteessa poliisi myös varmisti tiedon siitä, että uhri ja epäillyt ovat tunteneet toisensa. 

Poliisi kuulusteli myös tapahtumasta useita nuoria oululaisia. Yksi heistä oli Tuirassa asuva nainen, jonka luona uhri majaili aika-ajoin pikkuveljensä kanssa. Nainen kertoi kuulusteluissa veljesten olleen hänen asunnollaan 6. lokakuuta 2018. Hän kertoi piilotelleensa miehiä asunnossa, sillä heitä etsi kaksi miestä, joilla oli nuoresta iästä huolimatta kova maine huumepiireissä. He epäilivät veljesten varastaneen toiselta kymmeniä grammoja amfetamiinia. Ja huumepiireissä velka on maksettava.

Ruumis löydettiin 7 kuukautta murhan jälkeen

Toukokuun viidentenä päivänä vuonna 2019 Oulun poliisi löysi henkirikoksen uhrin ruumiin Oulun Alakylästä, epäillyiden esitutkinnan aikana osoittaneesta paikasta. Osoitettua aluetta tutkittiin jo talven aikana mm. ruumiskoirien avulla sekä Rajavartiolaitoksen ja Oulu-koillismaan pelastuslaitoksen avulla. Olosuhteiden vuoksi ruumista ei talven aikana pystytty löytämään. Poliisi käynnisti etsinnät uudelleen lumien ja vesistöjen sulaessa. Ruumiin löytöpaikka oli pienialaisella vesistöllä metsäalueella. Tutkinnan johtaja rikoskomisario Antti Palokangas on kertonut, että poliisi pystyi aistihavainnoin toteamaan, että vainaja on siellä. Miehen ruumis oli löytöhetkenä veden pinnan alla.

Syytteet nostettiin

Syyttäjä nosti ison kasan syytteitä Oulussa lokakuussa tapahtuneessa soramonttumurhasta. Kolmea nuorta oululaista miestä syytettiin yhdessä tehdystä murhasta, johon syyttäjän mukaan motiivina oli pieni erä kadonneita huumausaineita. Kaksi syytetyistä olivat vuonna 1995 syntyneet Jimmy Leinonen ja Harri Hietamäki. Kolmas syytetty oli Samuli Heikkinen, joka on syntynyt vuonna 1998. Rikosnimikkeeksi tuli murha, sillä tekotapaa pidettiin syytteen mukaan erityisen raakana ja julmana, teloitustyyliin tehtynä henkirikoksena.
 
Kahden syytetyn osalta syyttäjä väitti teon tapahtuneen vakaasta harkinnasta. Leinosta ja Hietamäkeä syytettiin murhan lisäksi myös mm. törkeästä kotirauhan rikkomisesta, kahdesta pahoinpitelystä, kahdesta törkeästä vapaudenriistosta, ampuma-aserikoksista ja hautarauhan rikkomisesta. Kaikki kolme murhasyytteenvastaajaa olivat vangittuina ja kiistäneet tahallisen henkirikoksen. Rikoskokonaisuuteen liittyi myös neljäs v. 1996 syntynyt oululaismies, jota syytettiin avunannosta törkeään kotirauhan rikkomiseen. Hän kiisti syyllisyytensä. Haastehakemuksessa oli yhteensä 17 syytekohtaa ja syytteitä luettiin peräti seitsemälle nuorelle oululaismiehelle. Aiemmin mainittujen rikosten lisäksi mukana oli lievempiä rikoksia. Asiaa käsiteltiin neljän päivän aikana kahdessa eri käräjäsalissa.

Oikeudenkäynnit juhannusviikolla

Oikeudenkäynnit aloitettiin 17. kesäkuuta 2019. Käräjäoikeuden istunnon alku oli sekava, sillä Ratakadun oikeustalon salit olivat liian pieniä, jonka vuoksi osa yleisöstä ja asianosaisista seurasivat tapahtumia videolta toisessa salissa. Pääistuntosali oli jaettu näköesteellä kahteen osaan, toisella puolella Leinonen ja Hietamäki, toisella Heikkinen. Pääsalissa oli oikeudenkäyntihenkilökunnan lisäksi ainoastaan syytetyt ja heidän asianajajansa, vartijoita sekä poliiseja. Eturiviin oli istutettu murhasta syytetyt ja takariviin muista samaan rikoskokonaisuuteen yhdistetyistä lievemmistä rikoksista syytetyt. Kaksi vastaajista eivät saapuneet paikalle ja oikeus peruutti käsittelyn heidän osaltaan. Yksi todistajista ilmoitti oikeudelle, ettei aio saapua käsittelyyn. Poliisipartio oli määrätty noutamaan hänet paikalle. Oikeudenkäynnin alussa kesti tunti, että oikeus sai asiat järjestykseen. Tuomioistuin teki myös salassapitoratkaisuja, mm. vainajan ruumiista otetut esitutkintapöytäkirjan valokuvat ja ruumiinavausta koskevat lausunnot määrättiin salassa pidettäviksi ja ne käsiteltiin suljettujen ovien takana ilman yleisöä.

Murhista syytetyt miehet peittivät kasvonsa median kuvaamisen ajaksi. Yksi vapaana olleista paikalle tulleista syytetyistä oli yrittänyt kysellä vangituilta kuulumisia, mutta oikeuden puheenjohtaja oli estänyt häntä välittömästi. 

Erittäin julma ja raaka kokonaisuus

Oikeudenkäyntien myötä myös keskustelupalstoilla velloneet huhut saivat vahvistuksia. Uhrin oli ampunut hänen oma pikkuveljensä Samuli Heikkinen.

Syyttäjän mukaan tapahtumat olivat käynnistyneet Oulussa Tuiran kaupunginosassa, kun kaksi pääsyytettyä Leinonen ja Hietamäki olivat tunkeutuneet asuntoon. Leinonen ja Hietamäki olivat liikkeellä kolmannen miehen kanssa, joka oli menossa ostamaan asunnolta MDMA-huumetta. Sillä verukkeella oltiin saatu nuorempi Heikkisen-veljeksistä tuiralaisen videovuokraamon pihaan. Leinonen ja Hietamäki olivat yllättäneet Heikkisen takaapäin ja lyöneet häntä muutaman kerran jo parkkipaikalla. Miesten tullessa asunnolle he olivat aseistautuneet ja tunkeutuivat väkisin asuntoon naisen avattua oven. Heikkisen veljeksistä vanhempi oli makoillut sohvalla naisen tultua sisälle asuntoon, hän oli ilmein kertonut, että nyt ei ole kaikki kunnossa ja isoveli-Heikkinen oli pompannut ylös sohvalta. Asunnolla Heikkisen-veljeksiä pahoinpideltiin käsin ja astaloin, nöyryytettiin ja kuulusteltiin. Asunnossa ollut huumeostaja, itsekin syytetyksi myöhemmin joutunut mies on kertonut, että veljekset olivat tilanteessa alistettuina ja pelkäsivät Leinosta ja Hietamäkeä. Myös toinen asunnossa tapahtumien aikaan ollut on kuvaillut tunnelmaa paskaksi, ahdistavaksi ja pelottavaksi. Toista veljeksistä oli lyöty asunnolla aseen perällä päähän niin, että hänen päähänsä on tullut vertavuotava haava, velanperijät Leinonen ja Hietamäki olivat myös riisuneet Heikkisen-veljekset alasti nöyryyttääkseen heitä ja etsiäkseen mahdollisia huumeita ja rahoja. 

Kaksi todistajaa on sanonut, että toinen velanperijöistä on sanonut veljeksille, että kivi-paperi-sakset, kumpi heistä kuolee. Todistaja kertoo tässä vaiheessa uhriksi lopulta joutuneen isoveljen osoittaneen pikkuveljeään ja toiselle kiristäjistä tämä oli tarkoittanut, että itse vanhempi veli kuolee. Sen jälkeen Heikkisiä oli käsketty pukemaan päälleen ja heidät pakotettiin mukaan autoon, jolla matkattiin murhan tapahtumapaikalle. Matkaa Tuirasta Jäälin soramontuille on 15km. Paikka on kesäisin suosittu uimapaikka. Toinen pääsyytetyistä käski nuorempaa veljeksistä ampumaan isoveljensä. Heikkistä oli syyttäjän mukaan uhattu aseella ja uhkailtu, että molemmat kuolisivat, ellei hän suorittaisi isoveljensä ampumista. Mies oli suorittanut ampumaliikkeen, mutta ase olikin ollut tyhjä. Tällä teolla toinen pääsyytetyistä oli halunnut varmistaa, että mies varmasti ampuisi. Sen jälkeen ase oli ladattu ja annettu uudellaan Heikkiselle.

Syyttäjän mukaan Heikkinen tappoi veljensä yhdellä lähilaukauksella niskaan soramontun reunalla, jolloin uhri kuoli saamiinsa vammoihin ja tippui soramontun pohjalle. Tapahtuneen jälkeen ampuja kuljetettiin takaisin Oulun Tuiran kaupunginosaan samaan asuntoon kuin mistä tapahtumat olivat saaneet alkunsa. Sen jälkeen Leinonen ja Hietamäki palasivat murhapaikalle ja lähtivät piilottamaan ruumista. He pakkasivat ruumiin isoon mustaan kassiin, laittoivat painoksi mukaan kettinkiä ja upottivat ruumiin kassissa ojaan ja heittelivät painavia kiviä päälle. 

Hietamäen ja Leinosen vaihtoehtoinen syyte olikin tässä vaiheessa yllytys murhaan. Heitä syytettiin myös useista ampuma-aserikoksista, kuten laittoman kiväärin ja käsiaseen hallussapidosta. Huumausainerikoksia oli syytelistalla myös. Rikoskokonaisuus liittyy keskeisesti kovien huumeiden käyttöön ja välitykseen.

Anteeksiannettavassa pakkotilassa

Veljensä murhasta syytetty Samuli Heikkinen kiisti oikeudenkäynnissä, että olisi toiminut yhdessä Leinosen ja Hietamäen kanssa, mutta myöntää kuitenkin aiheuttaneensa veljensä kuoleman ampumalla häntä. Hän kertoi, että teki sen ainoastaan väkivallan ja sen uhan alla, pakotettuna. Hän vaati 3000 euron vahingonkorvauksia kanssasyytetyiltä pakottamisen aiheuttamasta kärsimyksestä. Kanssasyytetyt kiistivät syytteen ja vaatimukset. Heikkinen vetosi siihen, että hän toimi anteeksiannettavassa pakkotilassa ja häntä ei tulisi sen vuoksi tuomita kuin korkeintaan poikkeuksellisissa olosuhteissa tehtyyn surmaan. Hän ei ollut tiennyt mihin hänet ja hänen veljensä vietäisiin ja oli olettanut, että kumpaankin kohdistetaan väkivaltaa ja he molemmat pelkäsivät henkensä edestä. Heikkinen murtui oikeudessa ja kertoi itkiessään, ettei uskaltanut tehdä mitään toisin, koska oli pelännyt Leinosta ja Hietamäkeä tapahtumahetkellä niin paljon. Mies ei myöntänyt ampuneensa veljeään teloitustyyliin vaan kertomansa mukaan hän oli hyvästellyt veljensä pakon edessä ja uhri oli ennen ampumista hänelle sanonut, ettei muuta vaihtoehtoa olisi. Hänelle oli myös sanottu, että jos ampuu niskaan, uhri kuolee heti.

Tapahtumien kulku ampujan kertomana

Heikkinen kertoi tapahtumien kulkeneen syyttäjän syytteissä osoittamalla tavalla. Hänet ja hänen veljensä oli kuljetettu autoon Oulun Tuirassa sijaitsevasta asunnosta olkapäistä taluttamalla. Heidät oli istutettu auton takapenkille ja ovet oli suljettu, jonka jälkeen Leinonen oli ajanut auton Jäälin soramontuille. Heikkinen kertoi, että hän oli veljensä kanssa ollut niin paniikissa, ettei ollut osannut sanoa mitään. Hän oli ajatellut, että ”me kuollaan sinne”. Hänen kertomansa mukaan hänen isoveljensä oli ollut enemmän paniikissa kuin hän itse. Leinonen ja Hietamäki istuivat etupenkillä ja alkumatkasta apukuskin paikalla istunut Hietamäki oli näyttänyt heille asetta ja sanonut, ettei kannattaisi yrittää minkäänlaisia sankaritekoja.

Auto oli päässyt määränpäähänsä. Siellä veljekset käskettiin ulos autosta kävelemään kohti aukeaa soramonttupaikkaa. Soramontun lähistölle päästyä toinen miehistä oli käskenyt vanhemman veljen kuopan laidalle ja sen jälkeen komentanut Heikkistä ampumaan hänet. Heikkinen kertoi sanoneensa, että: ”en varmasti ammu, tuo on aivan sairasta”, johon toinen miehistä oli tokaissut, että sitten kuolette molemmat. Hän oli halannut isoveljeään hyvästiksi ja sanonut, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä mitä käsketään tai muuten kuolen itsekin. Isoveli oli kertonut ymmärtävänsä. Heikkinen kertoi vielä sanoneensa veljelleen, että rakastaa tätä ja pyytänyt isoveljeään kääntymään selin, sillä ei halunnut katsoa häntä teon hetkellä. Toisella miehistä oli kädessään ase, jolla hän osoitti nuorempaa veljeksistä. Heikkiselle annettiin ase ja hän painoi liipaisinta. Hän kertoi ajatelleensa, että tapan itseni niin minun ei tarvitse tappaa veljeäni, mutta tullut siihen lopputulokseen, että jos tapan itseni niin ne tappavat veljen kuitenkin. Hän ei nähnyt tilanteessa muuta vaihtoehtoa. Lipas oli kuitenkin tyhjä. Hänelle selitettiin, että täytyihän varmistaa, ettei hän ammu Leinosta tai Hietamäkeä hänelle annetulla aseella. Sen jälkeen hän sai käteensä ladatun aseen ja ampui isoveljeään niskaan. Uhri kuoli saamiinsa vammoihin ja lyyhistyi hiekkakuopan pohjalle. Heikkinen kertoi käräjäoikeudessa, ettei ollut uskaltanut tehdä mitään toisin, koska oli uhka, että he molemmat kuolevat. Hän kertoi, että otti Leinosen ja Hietamäen pelottelut tosissaan, sillä samat miehet olivat jo aiemmin pahoinpidelleet ja uhkailleet häntä. 

Ampumisen jälkeen miehet palasivat autolle ja veivät veljensä surmanneen Heikkisen takaisin Tuiraan, siihen asuntoon, josta tapahtumat olivat saaneet alkunsa. Hänelle oli sanottu, ettei saa puhua kenellekään tapahtuneesta ja jos jotain tulee, hän on ainoa, joka joutuu vastuuseen. Heikkinen kertoi käräjäoikeudessa, että pelkäsi Leinosta ja Hietamäkeä, sillä heillä on Oulun huumepiireissä tietynlaista mainetta ja hän on saanut ennenkin turpaansa, eikä sen vuoksi uskaltanut ilmoittaa tapahtumista poliisille. ”Kyllä kaikki tietää, mitä vasikoille käy.” Heikkinen sanoi oikeudessa.
Tuiran asunnolla oli tapahtumien aikaan ollut myös useita samaan porukkaan kuuluvia miehiä, jotka olivat esitutkintapöytäkirjojen mukaan kertoneet, että ilmapiiri asunnolla on ollut pelottava ja ahdistava. Veljekset olivat olleet peloissaan. Yksi todistajista on kertonut, ettei ole koskaan nähnyt, että kukaan pelkäisi yhtä paljon. Hän oli myös maininnut, että syytteekahden muun syytetyn käytös oli ollut itsevarmaa, hallitsevaa ja päättäväistä. 

Kaikki kiistävät syytteen murhasta

Kaikki kolme miestä kiistivät murhasyytteen ja vaativat, että se hylättäisiin. Pääsyytetyt, eli Leinonen ja Hietamäki esittivät puolustuksessaan, etteivät ole toimineet yhdessä eivätkä ole olleet osallisina erityisen raakaan ja julmaan henkirikokseen. Heidän kertomuksensa eroaa suuresti Heikkisen kertomuksesta.

Hietamäki oli käyttänyt amfetamiinia tapahtumayönä

Hietamäki kertoi oikeudessa, että Heikkisten-veljesten kanssa oli lähdetty Tuiran asunnolta vain selvittämään asioita muualle. Hän väitti myös, että nuorempi Heikkinen olisi sanonut, että ”antakaa ase niin mä ammun tuon”, tarkoittaen sillä isoveljeään. Siitä Hietamäelle oli sitten syntynyt ajatus, että täytyyhän tämä tilanne katsoa loppuun asti. Hänen kertomansa mukaan veljeksiin ei oltu koskettu vaan asunnolta lähtiessä he kävelivät autoon itse. 

Hietamäki kertoi oikeudenkäynnissä käyttäneensä tapahtumayönä amfetamiinia. ”Ajattelin matkalla, että onpa erikoiseksi mennyt meininki, kun jätkät uhkaa toisiaan. Klassinen Kain ja Abel -tyyppinen tilanne on nähtävä.” Hietamäki kertoi tapahtumia kerratessaan käräjäoikeudessa. Jäälin soramonttualue oli hänen mukaansa valittu päätepysäkiksi siksi, kun siellä ei ole kameravalvontaa. 

Hietamäki ja Leinonen kiistivät, että olisivat uhanneet Heikkistä aseella ja väittivät, ettei soramontulla ole ollut mukana muita aseita kuin se, jolla uhri on ammuttu. Heidän kertomansa mukaan ampumispäätöksen oli tehnyt itse nuorempi Heikkinen yllättäen, eikä häntä olisi yllytetty, kehotettu saatikka pakotettu tekoon. Toinen pääsyytetyistä kertoi, ettei ampuminen kuitenkaan tullut yllätyksenä, sillä nuorempi veli oli sanonut, että ”anna ase mä ammun”. Siitä huolimatta hän ei ollut osannut ajatella, että nuorempi veljistä ampuisi isoveljeään päähän. 

Kadonneen huumausaine-erän vuoksi

Leinonen kertoi käräjäoikeudessa, että asunnolta oli lähdetty selvittämään kadonneiden rahojen ja huumausaine-erän kohtaloa. Hän oli ollut selvinpäin ja siksi toiminut kuskina matkalla soramontuille. Soramontuilla hän oli pyytänyt Hietamäeltä, että ase tyhjennettäisiin. Hän kertoi oikeudenkäynnissä, että oli kuvitellut, että asiaa selvitetään ehkä uhkailemalla ja kevyttä väkivaltaa käyttäen, korkeintaan ampumalla toista veljeksistä jalkaan. Leinonen kertoi myös, että kun kaikki neljä miestä olivat saapuneet soramontun reunalle, isoveli oli kysynyt, että onko pakko ampua, johon pikkuveli oli vastannut, että on. Hän kuitenkin kertoo sanoneensa veljeksille, ettei ole pakko ampua ”mutta jos siltä tuntuu niin ammu, vaikka jalkaan tai ohi säikytysmielessä”. Heikkisen ammuttua isoveljeään päähän, Leinonen oli kysynyt, että miksi piti ampua päähän, miksei hän ampunut jalkaan tai vaikka ohi. Hän kertoi, että Heikkinen oli vastannut vain, että ”parempi näin.” 

Leinonen ja Hietamäki kertoivat, että olivat ajatelleet, että Heikkisen-veljeksiä ainoastaan peloteltaisiin soramontuilla ja joku korkeintaan loukkaantuisi. Leinosen puolustuksen mukaan yllätyksenä oli tullut myös aseessa olleet panokset, sillä hänen päämiehensä oli pyytänyt aseen tyhjentämistä, eikä hänellä ollut havaintoja siitä, että ase olisi ladattu uudelleen. Leinonen ja Hietamäki myös väittivät, että veljekset olisivat riidelleet asunnolla ennen soramontulle lähtemistä.
Leinonen ja Hietamäki eivät kiistäneet hautarauhan rikkomista, vaan myönsivät syytekohdan. Kuitenkaan heidän mukaansa ruumista siirrettiin ainoastaan kerran, ei useammin, kuten syyttäjä oli syytteissään maininnut.

Vankeusrangaistukset kolmelle

Oulun käräjäoikeus tuomitsi 24-vuotiaan Jimmy Johannes Leinosen yllytyksestä tappoon ja muista vähäisemmistä rikoksista 10 vuoden ja 2 kuukauden ehdottomaan vankeuteen. Muut syytekohdat olivat hautarauhan rikkominen, kaksi törkeää vapaudenriistoa, ampuma-aserikos, törkeä kotirauhan rikkominen sekä kaksi pahoinpitelyä.

23-vuotias Harri Henrik Hietamäki tuomittiin yllytyksestä tappoon ja muista vähäisemmistä rikoksista 9,5 vuoden vankeuteen. Muut syytekohdat olivat hautarauhan rikkominen, kaksi törkeää vapaudenriistoa, ampuma-aserikos, pahoinpitely ja törkeä kotirauhan rikkominen. 

Oikeus katsoi, että Leinonen ja Hietamäki syyllistyivät tuomioon ”yllytyksestä tappoon”, koska olivat ampumistilanteen henkisiä alullepanijoita. Henkirikoksen toteuttanut 20-vuotias Samuli Eino Oskari Heikkinen tuomittiin surmasta 5 vuoden ehdottomaan vankeuteen. Oikeuden mukaan Heikkinen joutui toimimaan ”pakkotilaa muistuttavissa olosuhteissa”, minkä lisäksi olosuhteet ovat olleet poikkeukselliset. Surma rikosnimikkeenä on Suomessa erittäin harvinainen ja henkirikoksista pienin. Surmaa vahvempi rikosnimike on tappo ja vahvin murha.

Ampuma-aserikokset, pahoinpitelyt, varkaudet, huumausaineet ja vapaudenriistot olivat olleet oleellinen osa koko tapahtumaketjussa mukana olleiden miesten elämää. Riidat päättyivät pahimmalla mahdollisella tavalla tilanteeseen, jossa pikkuveli ampui isoveljensä teloitustyylisesti soramontun reunalla niskaan lähietäisyydeltä. Samuli Heikkinen otettiin kiinni epäiltynä veljensä murhasta 21.marraskuuta 2018 Oulun Kaakkurista. 

Hietamäki oli jo aiemmin vangittu keskusrikospoliisin toimesta mm. törkeästä kiristyksestä, hän istui Oulun vankilassa tuolloin, kun taas Leinonen oli 29.marraskuuta majoittunut kempeleläisessä hotellissa, josta hänet otettiin kiinni. Neljäs alussa epäiltynä ollut mies vapautettiin, mutta joutui syytteeseen kotoaan löytyneestä isosta määrästä kannabista. 

Lyhyt kertaus

Mitä, missä, milloin?

2018 marraskuussa kadonneen miehen etsintä muuttui murhatutkinnaksi hyvin nopeasti, sillä poliisin saamien tietojen mukaan miehen oli surmannut hänen pikkuveljensä Samuli Heikkinen. Heikkinen oli pakotettu ja uhkailtu huumevelkojen vuoksi riistämään isoveljensä hengen. Oulun poliisi otti kiinni useita epäiltyjä ja jutussa oli osallisena useita henkilöitä, joista 3 saivat raskaimmat syytteet. Ruumis löytyi epäiltyjen osoittamalta paikalta toukokuussa 2019. Jimmy Johannes Leinonen ja Harri Henrik Hietamäki saivat tuomiot yllytyksestä tappoon sekä muista vähäisemmistä rikoksista. Veljensä ampunut Samuli Heikkinen tuomittiin surmasta, joka oli tehty pakkotilaa muistuttavissa olosuhteissa.