Eveliina Lappalaisen surma

15.marraskuuta 2000 löytyi teini-ikäisen tytön ruumis Imatralta. Tapaus kosketti koko Suomea, sillä mitään tietoa siitä kuka tytön on surmannut ei ollut seuraavien 14 kuukauden aikana. Tapaus on mielestäni erittäin surullinen ja ahdistava, joten toivon, että mikäli olet mielestäsi herkkä, etsit itsellesi jotain muuta luettavaa. Jos kuitenkin päätät jatkaa lukemista, teet sen täysin omalla vastuullasi.

Tämä rikos on pian 19 vuotta vanha ja siitä on kirjoitettu paljon eri medioissa. Mikäli juttu on sinulle entuudestaan tuttu eikä se kiinnosta, suosittelen vilkaisemaan muita blogini tekstejä. Jätäthän minulle myös palautetta, että kiinnostavatko nämä aika paljon jo puhutut vanhemmat rikostarinat vai haluaisitko mieluummin lukea tuoreemmista tapauksista? 

Kuitenkin, tässä on kertomus siitä, mitä 14-vuotiaalle tytölle tapahtui Imatralla vuonna 2000.

Eveliina Lappalaisen surma 

Elettiin marraskuuta vuonna 2000, kun imatralaisen perheen valtasi huoli. Heidän perheen nuori 14-vuotias tyttärensä ei ollut tullut illalla kotiin. Perhe alkoi etsiä häntä. He etsivät joka paikasta autoilla ja kävellen, erityisen tarkkaan sieltä, missä tiesivät tytön liikkuneen paljon. Yön aikana poliisi liittyi mukaan etsintöihin. Seuraavana aamuna perheen isä päätti vielä lähteä aikaisin kiertämään tutun reitin, josko tyttärensä löytyisi. Isä löysi ojanpohjalta kauniin tyttärensä Eveliina Lappalaisen ruumiin. 

Poliisi aloitti henkirikostutkinnan. Lähtökohdat olivat vain todella surulliset. Heillä oli ruumis. Ei epäiltyä, ei motiivia, ei silminnäkijöitä. Eveliinan ruumiissa näkyi kuitenkin väkivallan merkkejä. Häntä oli lyöty ja kuristettu. Väkivalta ei kuitenkaan ollut kuolinsyy vaan oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen jälkeen kuolinsyyksi varmistui tukehtuminen. Eveliina oli tukehtunut ojan mutaiseen veteen, johon hänet oli väkivallan teon jälkeen jätetty tajuttomana makaamaan tai niin ainakin oletettiin. Lukuisista tutkintalinjoista ja poliisin suurista työmääristä huolimatta Eveliinan surmaajaa ei löydetty. 

Tekijä tuli kertomaan teostaan poliisille 

Vuoden ja kahden kuukauden kuluttua poliisilaitokselle käveli nuori poika, joka kertoi olevansa Eveliina Lappalaisen tappaja. Poika oli Eveliinaa vuotta vanhempi Otto Martikainen. Otto oli käynyt Eveliinan kanssa samaa Kosken yläastetta Imatralla, mutta oli häntä ylemmällä luokalla. Martikainen päätti tunnustaa tekonsa, sillä hän oletti poliiseilla olevan hänen DNA:ta tallessa ja jossain vaiheessa hän kuitenkin jäisi kiinni. Tapauksesta lueskellessani löysin myös useista lähteistä mahdollista tietoa siitä, että poliisi oli kutsunut imatralaisia nuoria mahdollisia epäiltyjä antamaan dna-näytteitä, jolloin Martikainen olisi ajatellut jäävänsä kiinni, tämän tiedon todenperäisyydestä minulla ei kuitenkaan ole varmuutta. 

Tunnustuksesta alkoi kuulustelut ja tutkintaa pystyttiin jatkamaan. Tutkinnan perusteella tapahtumat ovat edenneet nyrkeillä lyömisestä aiheutuneen tajuttomuuden jälkeen kuristamiseen. Motiivi ei koskaan kokonaisuudessaan selvinnyt poliisille. On esimerkiksi huhuttu, että tappaja olisi hävinnyt Eveliinan poikaystävälle kädenväännössä ja päätti kostaa sen.

Syyttäjän kuvaus tapahtuneesta 

Virallinen syyttäjä vaati Imatran käräjäoikeudessa Otto Martikaiselle rangaistusta nuorena henkilönä tehdystä taposta. Syyttäjä esitti, että tapausten aikaan 15-vuotias Martikainen olisi pahoinpidellyt sattumalta tapaamansa Lappalaisen niin, että tämä oli menettänyt tajuntansa, jonka jälkeen Martikainen siirsi tytön ojanpohjalle ja alkoi kuristaa tätä seisoen hänen päällään. Tämän menettelyn seurauksena Eveliina Martikainen kuoli tukehtumalla hengitettyään ojan pohjalla ollutta mudansekaista vettä. 

Martikainen oli tullut vastaan Lappalaista pyöräillessään Imatran kaupungissa Kanavakadulla ja kääntynyt polkupyörällään tämän perään, saavuttaen hänet Sulkukujan kohdalla. Hän pysäytti tytön tarttuen kiinni tämän pyörästä ja alkanut välittömästi käyttämään ruumiillista väkivaltaa lyömällä tyttöä nyrkein kasvoihin ja päähän. Lappalainen oli tehnyt vastarintaa ja yrittänyt paeta ja huutaa apua, jolloin Martikainen oli siirtänyt hänet viereiseen ojan, jossa kamppailu jatkui. Lappalainen oli jäänyt ojan pohjalle selälleen, kun Martikainen oli lopulta saanut vastarinnan murrettua ja alkanut kuristaa Lappalaista samalla painaen tytön päätä ojan pohjalla olleeseen mutaveteen niin, että tytön hengitystiet jäivät pinnan alle. Hän oli jatkanut kuristamista, kunnes Lappalaisen liikehtiminen oli vaimentunut. Sen jälkeen hän oli seisonut tytön vartalon päällä sen aikaa, että liikehtiminen oli loppunut kokonaan samalla painaen jalallaan tytön päätä syvemmälle veden ja mudan sisään. Tämä oli aiheuttanut tytön tukehtumisen hänen hengitettyään mutaista vettä. Syyttäjä esitti, että toissijainen tuomio voisi olla nuorena henkilönä tehty pahoinpitely ja kuolemantuottamus. 

Murha vai tappo? 

Lappalaisen vanhemmat sekä sisar vaativat Martikaiselle rangaistusta nuorena henkilönä tehdystä murhasta, sillä hän oli tappanut Lappalaisen. Heidän näkemyksensä mukaan tappo oli tehty vakaasti harkiten ja erityisen raa’alla ja julmalla tavalla ja rikos oli ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. Tuomion lisäksi he vaativat vahingonkorvauksia. 

Martikainen kuitenkin vaati, että syytteet murhasta ja taposta hylätään, koska ei ollut mielestään tahallaan aiheuttanut Lappalaisen kuolemaa, ei harkinnut sitä eikä tehnyt sitä erityisen julmalla tavalla. Hän myönsi pahoinpidelleensä Lappalaista syyttäjän esittämällä tavalla, mutta kiisti painaneensa ojassa tämän kasvoja mutaveteen. Hän myönsi, että oli ojan pohjalla seisonut Lappalaisen päällä ja kuristanut tätä lyhyen ajan kaulan seudusta ja tuona aikana Lappalainen oli vielä liikehtinyt, irrotettuaan hän oli seisonut vielä hetken Lappalaisen päällä. Martikainen esitti, että Lappalainen oli kuollut vasta hänen poistumisensa jälkeen. Hän katsoi syyllistyneensä ainoastaan pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen ja kiisti pahoinpitelyn olleen törkeä. Hän kiisti myös perheen vahingonkorvausvaatimukset. 

Käräjäoikeuden tuomio 

Käräjäoikeus antoi tuomion 19.6.2002. Martikainen tuomittiin nuorena henkilönä tehdystä taposta, sillä hän oli tekoa tehdessään vasta 15-vuotias. Käräjäoikeus hylkäsi rangaistusvaatimuksen nuorena henkilönä tehdystä murhasta. Tuomion näyttö perustui Martikaisen omaan kertomukseen, tapahtumapaikalla tehtyyn rikostutkintaan ja Lappalaisessa todettuihin vammoihin. Käräjäoikeus piti Martikaisen kertomusta pääosin luotettavana, vaikka jäi mahdolliseksi, että tapahtumien kulkuun voi liittyä seikkoja, joita tämä ei muistanut. Hän oli tehnyt teon täydessä ymmärryksessä. Martikaisen saama tuomio määräsi hänet seitsemäksi vuodeksi vankeuteen. Martikainen määrättiin myös korvaamaan Lappalaisen perheelle vahingonkorvauksia. 

Riita nuorisotalolla mahdollinen motiivi? 

Martikaisen kertomus vastaa hyvin pitkälti syyttäjän haasteessa kertomaan tapahtumankulkuun. Mies kuitenkin kertoi päätyneensä pahoinpitelemään ulkonäöltä tuntemaansa tyttöä, koska tällä oli ollut edellispäivänä riitaa hänen ja hänen ystäviensä kanssa nuorisotalolla. Oman kertomansa mukaan hän löi tyttöä kasvoihin aluksi vain korkeintaan kolme kertaa, jolloin Lappalainen oli yrittänyt paeta, huutaa apua ja raapinut hyökkääjän kasvoja. Tästä poika oli suuttunut entisestään ja lyönyt uudelleen kolme kertaa pään alueelle, jonka seurauksena tyttö oli kaatunut pyörätielle ja menettänyt tajuntansa. Tämän jälkeen hän oli siirtänyt tytön ojan penkalle ja työntänyt hänet alas viereiseen ojaan. Tapahtumahetkellä on ollut pimeää ja satanut vettä rankasti. Hän oli jatkanut tytön pahoinpitelyä ojassa kuristamalla häntä ja poistuttuaan paikalta ei tarkistanut hengittikö tyttö. Lähtöä tehdessään hän oli siirtänyt tytön pyörän ojaan, heittänyt hansikkaansa pois ja meni kotiin. Martikainen kertoi pesseensä tapahtumien aikaan päällään olleet vaatteet. 

Ruumiinavaus löydökset ja rikospaikkatutkijan todistus 

Ruumiinavauksessa on todettu päälaen etuosassa ja takaraivon alaosassa verenpurkaumat. Oikeuslääkäri piti mahdollisena, että iskut olivat aiheuttaneet hetkellisen tajuttomuuden, mutta tajuttomuus on tuskin ollut kovin syvää. Tytön ruumiin oikeassa ranteessa, kämmenselissä ja kyynärvarsissa oli mustelmia. Näiden oletettiin syntyneen pyörätiellä kiinni pitämisestä. Löytöhetkellä tytön hiukset olivat sekaiset ja hiusten seassa oli runsaasti maasta tullutta kariketta ja heinää. Pää oli ollut voimakkaasti vasemmalle kääntyneenä ja kasvoissa meni mutaraja, mistä voitiin havaita nenän ja suun olleen mutaveden alla. Tytön vaatteet olivat lähes joka paikasta mudassa ja repun vetoketju oli auki n. 10-15cm ja repun sisällä olleet housut olivat sotkeutuneet mutaan. Oikeassa poskessa Lappalaisella oli pinnallinen, naarmuuntunut ihohankauma-alue. Hänen oikeassa korvassa ollut korvakoru oli rikkoontunut. 

Rikospaikkatutkinnan suorittanut rikosylikonstaapeli todisti oikeudessa. Hänen mukaansa rikospaikalta löytynyt uhrin pään alla oleva kuoppa ei kertonut uhrin kohtaaman väkivallan voimakkuudesta mitään ja tapahtumapaikalla ei ollut paljon kamppailujälkiä nähtävissä. Mitään jalanjälkiä tai merkkejä kieriskelystä ei ollut. Uhrin ruumiin jalkojen luona oli selvimmät jäljet, jotka olivat oletettavasti syntyneet, kun uhri oli tehnyt voimakkaita liikkeitä jaloillaan maaperää vasten. Hiusten sotkuisuudesta ja maaperän jäljistä jalkojen luona todistaja päätteli tytön tehneen tietoista vastarintaa hyökkääjäänsä kohtaan. Koska kenkien kärjet eivät olleet kuraiset, kamppailua tuskin oltiin käyty pystyasennossa. Varmuudella pystyttiin siis sanomaan, että uhri oli liikkunut hyökkääjän kertomusta enemmän ja pidempään. Voi olla, että osa jäljistä on syntynyt myös tukehtumiseen liittyvän kouristusvaiheen aikana, jolle tyypillistä on yhtäjaksoiset tai nykivät jatkuvat kouristelut. Todisteet eivät näyttäneet, että uhrin päätä olisi erityisesti painettu mutaan, mutta sitä ei pidetty merkittävänä rikosoikeudellisen arvioinnin kannalta, koska Martikaisen oman kertomuksen mukaan pää oli vajonnut mutaan pahoinpitelyn seurauksena. 

Oikeudessa ei voitu todistaa, että Martikainen olisi surmannut tytön tarkoituksella, mutta koska hän oli tiedostanut tytön kasvojen painuvan mutaiseen veteen ja yleisesti on tiedossa, että sellainen aiheuttaa hukkumisen tai tukehtumisen, ajateltiin hänen tarkoituksellisesti surmanneen Lappalaisen. Oikeuden mukaan teko ei kuitenkaan ollut suunniteltu vaan suuttumistila oli vienyt pahoinpitelyksi tarkoitetun tilanteen surmaamiseen saakka, vaikka tapa oli raaka ja julma. Kuristaminen ei kuitenkaan riitä tapon muuttamista murhaksi ja koska Martikainen ja Lappalainen olivat molemmat nuoria, pidettiin heitä tasavertaisina voimiensa puolesta. Vaikka tyttö oli ojassa ollessaan ollut puolustuskyvyttömässä tilassa niin surmaamistapa tai muutkaan esille tulleet asiat eivät näyttäneet toteen sellaista raakuutta ja julmuutta, että Martikaisen tekoa olisi voitu pitää murhana.

Valituksia hovioikeuteen 

Lappalaisen sisko sekä Martikainen itse valittivat tuomiosta hovioikeuteen. Sisko vaati, että Martikainen tuomittaisiin murhasta, kun taas Martikainen itse vaati, että teko katsottaisiin pahoinpitelyksi ja törkeäksi kuolemantuottamukseksi ja rangaistusta alennettaisiin. Hän myös toisti käräjäoikeudessa esittämänsä korvausvaatimusten osalta. Kouvolan hovioikeus antoi asiasta tuomion 30.12.2002. 

Hovioikeus lausui, että Martikainen oli hovioikeudessa muuttanut esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa antamiaan kertomuksia. Perusteeksi tämä oli esittänyt, ettei hänellä ole tarkkoja muistikuvia siitä, mitä on tapahtunut ja hänen kertomuksensa saattoivat olla omiin muistikuviin sekoittuneita johtopäätöksiä, joita hän oli tehnyt luettuaan tapahtuneesta lehdistä. Todistamassa ollut rikoskomisario kuitenkin todisti, että Martikainen oli kertonut kuulusteluissa yksityiskohtia, joita ei oltu julkaistu lehdissä ja kaikki kuulustelut oltiin videoitu. Martikaisen isä on myös ollut läsnä kaikissa kuulusteluissa ja ensimmäistä kuulustelua lukuun ottamatta kaikissa hänellä on ollut myös asianajaja, joilla kellään ei ollut huomauttamista kuulustelujen suhteen. Hovioikeus katsoi, että tapahtumien kulku on käräjäoikeuden perusteluissa ollut pääosin oikein. Hovioikeuden mielestä ihmisen surmaaminen käsin kuristamalla ja hukuttamalla vaatii poikkeuksellisen voimakasta surmaamistahtoa, joten Martikaisen menettely on ollut alusta lähtien määrätietoista ja hän on tarkoituksellisesti surmannut Lappalaisen, muttei vakaata harkintaa käyttäen. Tekoa pidettiin kuitenkin erityisen raakana ja julmana, sillä surmaamistapa oli kokonaisuutena uhrin kannalta erittäin tuskallinen. Hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden Martikaisen syyksi lukema tappo oli tehty erityisen raa’alla ja julmalla tavalla ja se oli kokonaisuutena arvostellen törkeä, näin ollen hän oli syyllistynyt murhaan. Hovioikeus korotti rangaistuksen yhdeksään vuoteen vankeutta. Vahingonkorvausten osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion. 

Korkeimman oikeuden päätös 

18-vuotiaaksi ehtinyt Martikainen valitti hovioikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen ja vaati, että syyte nuorena henkilönä tehdystä murhasta hylätään. Korkeimman oikeuden mukaan riidanalaisiksi seikoiksi jäivät se, oliko uhri ollut ojan pohjalla tajuissaan ja kamppaillut vastaan, ja että onko kuristamisen jälkeen uhrin päätä vielä painettu tahallisesti veden alle seisomalla pään päällä tai painamalla sitä jalallaan. On myös riidanalaista se, oliko Martikainen havainnut uhrinsa hengityselinten olevan veden alla ja kuoliko uhri teon aikana vai sen jälkeen. Myös korkeimpaan oikeuteen Martikainen esitti, että hän on tutkinnan ja asian käsittelyn eri vaiheissa kuvitellut ja päätellyt yksityiskohtia ja kertonut niistä arveluinaan ja muistikuvinaan. Hän väitti, ettei hänellä ollut havaintoja pään ja hengityselinten asennosta suhteessa mutaiseen ojaan. Hän ei pitänyt mahdollisena sitä, että olisi tahallisesti painanut uhrin päätä jalallaan veden alle, mutta kertoi voineensa astua sen päälle pois lähtiessään. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että surmaaminen luettaisiin tahallisena tehdyksi rikokseksi, sillä Martikaisen on täytynyt käsittää, että tällaisesta menettelystä millä hän oli toiminut seuraa uhrin kuolema. Korkein oikeus ei kuitenkaan katsonut surman tapahtuneen vakaasti harkiten, eikä pitänyt surmaamista erityisen raakana tai julmana kuten se rikoslaissa on tarkoitettu ja näillä perusteilla Korkein oikeus päätyi käräjäoikeuden tavoin siihen, että Martikainen tuomitaan nuorena henkilönä tehtyyn tappoon. Hovioikeuden tuomio murhasta kumottiin, mutta muilta ostin hovioikeuden tuomiota ei muutettu. Korkein oikeus ei kuitenkaan ollut päätöksestä yksimielinen.

Kantelu KRP:n toiminnasta oikeuskanslerinvirastoon 

Martikaisen isä kanteli keskusrikospoliisin toiminnasta apulaisoikeuskanslerinvirastoon. Isä oli löytänyt mielestään monenlaisia epäkohtia poliisin toiminnasta. Hän kertoi kantelussaan, että kuulusteluja oli toimitettu epämääräisesti ja laittomasta, niissä oli johdateltu poikaa ja häneltä oli pyydetty kirjallista tunnustusta pelkotilaa hyväksikäyttäen. Tunnustus oli päästetty julkisuuteen ja isä epäili tutkinnanjohtajan myös vuotaneen julkisuuteen perusteettomia hormoni- ja huumeidenkäyttöepäilyjä. Isä koki, ettei poliisin suorittama kotietsintäkään ole mennyt lain mukaan, surman rekonstruktio oli järjestetty väärin ja hänelle sopimattomaan aikaan eikä hän saanut antaa lausuntoaan edes esitutkinta-aineistosta. 

Keskusrikospoliisin vastauksessa kerrottiin, että poikaa oli kuulusteltu yhteensä kaksitoista kertaa. Poliisi oli yllättynyt, kun pojan asema muuttui nopeasti Eveliina Lappalaisen epäillyksi surmaajaksi, joka oli syynä siihen, ettei ensimmäiseen varsinaiseen kuulusteluun oltu saatu asianajajaa läsnäolevaksi. Suomessa esitutkintalaki ei kiellä poliisin tutkijoita tapaamasta epäiltyä, eikä keskustelemasta hänen kanssaan varsinaisten kuulusteluiden ulkopuolella. Tässä tapauksessa mitään merkkejä painostuksesta poliisin osalta, eikä tunnustusta ollut julkisuuteen vuotanut poliisi vaan tuomioistuin oli päättänyt ettei se kuulu salassa pidettäviin asioihin. Hormonien ja huumeidenkäyttöön liittyviin kysymyksiin poliisi oli medialle vastannut, että nekin tutkittaisiin. Kun tutkimuksista ei mitään löytynyt, siitäkin tiedotettiin. Kotietsinnässä oli takavarikoitu tietokoneita, mutta ne on palautettu. Rekonstruktio oli järjestetty poliisin autotallissa, eikä tapahtumapaikalla ojassa hienotunteisuussyistä. Oikeuskanslerinvirasto antoi KRP:lle tapauksesta puhtaat paperit, sillä hän ei nähnyt, että poliisi olisi toiminut tapausta tutkiessaan millään tavalla väärin. 

Mediahuomio

Eveliina Lappalaisen tappo on kerännyt vuosien varrella paljon mediahuomiota ja siitä puhutaan toisinaan vielä tänäkin päivänä. Nuorten tekemät henkirikokset eivät ole kovin harvinaisia, mutta silti aina järkyttäviä. Lappalaisen surmannut mies oli tekoaikaan ainoastaan 15-vuotias ja hänen uhrinsa Eveliina Lappalainen 14-vuotias. 

Mediahuomio kestää normaalisti siihen saakka, kun henkirikoksen viimeinen tuomio tulee oikeudenkäyntien päätyttyä. Normaalisti tapaus keskittyy vain uhriin ja tekijään. Lappalaisen perheenjäsenet ovat kuitenkin antaneet erilaisia haastatteluja, joita löytyy nettien hakuohjelmien kautta helposti, mikäli niistä on kiinnostunut. Sanomattakin lienee selvää, ettei yhdellekään perheenjäsenelle Eveliinan menettäminen ole ollut helppoa. Uhrin perhe toi myös esiin sen seikan, joka huolestuttaa myös minua usein tuoreista rikostapauksista uutisoidessa. Poliisi kertoo monia asioita toimittajille, ennen omaisia eivätkä toimittajatkaan vaivaudu tarkistamaan tietävätkö omaiset jo vaan pyrkivät olemaan muita medioita edellä tragedioiden tiedottamisessa. Eveliinan perhe ei ollut esimerkiksi saanut tietää tytön kuolinsyytä tutkinnallisista syistä vaan he olivat lukeneet sen lööpeistä. Myös huhujen kertojien ja juoruilijoiden tulisi olla erittäin varovaisia, sillä jutut paisuvat nopeasti liian suuriin mittoihin ja helposti loukkaavat uhria ja hänen perhettään hyvinkin voimakkaasti. Eveliinan surmatapauksessa oli esimerkiksi huhuttu, että surmaaja olisi hänen oma isänsä vaikka näin ei todellisuudessa ollut, eikä isä ole surman aikaan ollut edes kotipaikkakunnallaan. Huhuja myös ruokkii helposti tutkinnassa sattuneet virheet, kuten tässäkin tapauksessa. Kuolinajan ensimmäinen määrittely ei ollut oikea ja se näytti Eveliinan isän olevan todellakin syyllinen. Huhujen vuoksi poliisi myös tutki tämän linjan. 

Martikainen on vapautunut ehdonalaiseen vankeuteen kesällä 2005 ja hän on suorittanut koko rangaistuksensa loppuun vuonna 2009.