Emilia Niemisen murha

Olen pohtinut paljon viime aikoina, että mitkä Suomen rikostapaukset ovat jääneet minulle elävästi mieleen. Toki, eniten mielessä on viime aikoina paljon mediahuomiota herättäneet tapaukset, mutta muistan lapsuudestani ja nuoruudestani myös karmivia lehtiotsikoita, ja osasta heräsi paljonkin avoimia kysymyksiä, kun lähdin niitä nyt pohtimaan.

Yksi näistä tapauksista on aina säilynyt mielessäni ainoastaan niin, että näen lööpit silmissäni. Kauniin nuoren tytön kuva ja otsikko siitä, että hänet surmattiin koripallokentällä. Muistelin, että tämä olisi tapahtunut Tampereella, joten jouduin hieman käyttämään aikaa, jotta löysin tapauksen, sillä se onkin tapahtunut Keravalla. Tämä tapahtui 11 vuotta sitten, jolloin en ollut kuin 3 vuotta uhria vanhempi. 

Mikäli nuoriin kohdistuneet ennalta-arvaamattomat henkirikokset ahdistavat sinua, en suosittele jatkamaan lukemista. Jaan tapauksen tiimoilta kuvia blogini Instagram-tilille @rikollinensuomi.

Nuori, vain 14-vuotias keravalaistyttö Emilia Nieminen oli iltasella Savion koulun viereisellä koripallokentällä harjoittelemassa lauantai-iltana 19.7.2008. Hän pelasi koripalloa Keravan Kori 80 -seuran B-tytöissä. Aiemmin päivällä hän oli viettänyt aikaa Vantaalla asuvan serkkunsa luona. Kotiuduttuaan hän söi ja päätti lähteä vielä harjoittelemaan. Normaalisti hänen isänsä lähti hänen kaverikseen, mutta tuona iltana heillä oli kotonaan vieraita kylässä. Emilia pyysi parasta ystäväänsä mukaan Messengerin kautta kahdeksan aikaan illalla, mutta ystävä ei lähtenyt sillä hänen jalkansa oli kipsissä.  Emilia oli juuri päässyt ripiltä ja nautti aurinkoisesta kesästä. Tyttö oli intohimoinen harrastuksensa suhteen ja unelmoi pääsevänsä korkeimmalle sarjatasolle. Emilia oli iloinen, urheilullinen, tavallinen teinityttö. Hänen elämänsä kuitenkin muuttui ja päättyi täysin ennalta-arvaamattomasti.

Emilia lähti kotoaan puoli yhdeksän aikoihin pallo kainalossa kohti kenttää. Yhdeksän aikaan kesken hänen koripalloharjoitustensa hänen kimppuunsa kävi mies, joka puukotti häntä. Tyttö raahautui lähellä olevan omakotitalon piha-alueelle vakavasti loukkaantuneena ja hänelle hälytettiin apua. Apu ei kuitenkaan ehtinyt paikalle vaan tyttö menehtyi saamiinsa vammoihin. Lööpit huusivat tapahtuneesta ja poliisi pyysi silminnäkijähavaintoja ja vihjeitä.

Ilta-Sanomat päivittivät hyvin pian uutiseensa poliisin saamasta silminnäkijähavainnosta seuraavanlaisesti: "Silminnäkijän mukaan paikalta pakeni noin 30-40-vuotias tummaan t-paitaan ja housuihin pukeutunut mies. Housut eivät välttämättä olleet täyspitkät: ne saattoivat jättää nilkat paljaiksi. Itse surmalle ei ole silminnäkijää."

Tapahtuneen jälkeen poliisi kuulusteli muutamia henkilöitä liittyen surmaan. Poliisi kuvaili tilannetta järjettömäksi, eivätkä he voineet ymmärtää tapahtunutta saamiensa tietojen kautta. Tapausta tutki Järvenpään poliisi saaden taktista apua Vantaan poliisista.

Poliisi otti kiinni kaksi henkilöä liittyen surmaan, mutta päästi toisen kuitenkin pian vapaaksi. He saivat lukuisia vihjeitä alueella liikkuneesta omituisesti käyttäytyneestä henkilöstä. Tapausta tutkittiin tappona. Tutkinnanjohtaja kuitenkin lausui julkisuuteen, että teko on hyvin lähellä sitä, että se täyttäisi murhan tunnusmerkistöt.

Teko tapahtui lauantaina, sunnuntain aikana ei selvinnyt mitään erityistä, mutta maanantai-iltana noin klo 22 poliisi otti kiinni epäillyn henkilön, joka heti alustavassa puhuttelussa tunnusti veriteon. Tähän tilanteeseen oli päästy erittäin hyvän yleisövihjeen ja taktisen tutkinnan myötä. Poliisi sai myös kerätyksi näyttöä ennen kiinniottoa.

Epäilty tekijä oli 18-vuotias suomalainen paikkakuntalainen mies, jolla oli mielenterveystaustaa, muttei kuitenkaan rikollista taustaa. Poliisille tekijä oli jollain tasolla entuudestaan tuttu. Uhrin ja tekijän välisistä yhteyksistä ei annettu heti tietoa julkisuuteen. Epäillyn tekovälineen poliisi löysi noin sadan metrin päästä surmapaikasta. Alkoholin ja huumeiden osuutta tekoon alettiin selvittämään.

Kiinniotosta ei kulunut kauaa, kun poliisi ilmoitti, että tutkii tapausta nyt murhana – ei tappona. Epäilty oli kertonut ajelleensa polkupyörällä surmapaikan läheisyydessä jo kolmen tunnin ajan ennen veritekoa ja miettineensä ihmisen surmaamista.

Surmaajasta alkoi vuotaa myös tietoa uutisiin ja iltalehdelle oli myös surmaajan naapurin nainen antanut haastattelun. Naapuri kertoi nähneensä epäillyn juoksevan kotiinsa samana iltana kuin surmatyö oli tapahtunut, vain noin 20 minuuttia teon jälkeen. Mies oli vilkuillut parvekkeille ja ollut hengästynyt. Naapuri kertoi Iltalehdelle seuraavanlaisesti:

- Istuskelin parvekkeella ja kuulin, kun poliisiautot ja ambulanssit huusivat. Kiinnitin huomiota kaveriin, joka tuli kotiin 20 minuuttia sen jälkeen, kun ujellus oli loppunut, nainen kertaa.

Nainen kuvaili surmatyöstä epäiltyä nuorukaista epäsiistiksi. Hänellä oli aina samat liian isot vaatteet päällä ja hiukset näyttivät likaisilta. Nainen kertoi myös, että epäilty oli paljon ikäistään vanhemman näköinen eikä olisi ikinä uskonut tätä vain 18-vuotiaaksi. Sen vuoksi varmaan myös silminnäkijät arvioivat alueella liikkuneen epäilyttävän mieshenkilön vanhemmaksi. Epäilty asui lapsuudenkodissaan perheensä kanssaan. Heillä oli myös lemmikkieläimiä. Nuorukainen oli vaikuttanut syrjäytyneeltä, eikä hänen seurassaan nähty liikkuvan muita nuoria.

Motiivi oli avoin jonkin aikaa epäillyn kiinniottamisen jälkeen, mutta alkoi kuitenkin useiden kuulusteluiden myötä pikkuhiljaa tarkentua poliisille. Julkisuudessa epäiltiin jo aiemmin motiivin liittyneen jollain tasolla mielenterveyshoitoon pääsemiseen ja tutkinnanjohtaja kommentoi asiaan myös, ettei tätä ole poissuljettu. Poliisi ei kuitenkaan halunnut kertoa julkisuuteen sitä, mitä epäilty ensimmäisenä kertoo.

Epäilty oli kiinniotettaessa ja myös myöhemmin poliisikuulusteluissa täysin tyyni, eikä mitään tunnekuohuihin viittaavaa ollut havaittavissa. Mies vangittiin todennäköisin syin epäiltynä murhasta Tuusulan käräjäoikeudessa. Mies saateltiin oikeussaliin, johon hän istuutui pää painuksissa. Kun mediakameroiden ristituli alkoi, hän katseli ympärilleen hämmentyneen oloisena. Oikeuskäsittely julistettiin salaiseksi, eikä media saanut seurata oikeudenkäyntiä loppuun saakka, mutta jonkin verran tietoa annettiin kuitenkin. Syytteennoston määräaika tuli marraskuun loppupuolelle.

Epäilty kertoi poliiseille, että etsi sopivaa, puolustuskyvytöntä uhria jo perjantai-iltana laajasti eripuolilta Keravaa, muttei löytänyt sopivanoloista. Hän oli suunnitellut ja harkinnut tekoaan jo ainakin kuukauden ja pohtinut tarkkaan millainen tekoväline sopisi ihmisen surmaamiseen parhaiten. Emilian hän valitsi lauantaina uhrikseen ajateltuaan, ettei tyttö tekisi kovin suurta vastarintaa. Mies oli valmistellut tekoaan perjantaina myös ostamalla Mora-tyyppisen puukon ja hankki sen nimenomaan surmaamistarkoitukseen.

Lauantai-iltana mies oli havainnut yksinäisen, pienikokoisen nuoren tytön koripallokentällä ja päättänyt, että hän on sopiva uhri. Tekijä kertoi poliisille, että hän oli vaihtanut tytön kanssa muutaman sanan tervehtimistyyliin ennen surmatyötä. Kohtaaminen oli kestänyt kokonaisuudessaan kymmenisen minuuttia. Mies alkoi lyömään uhria useita kertoja puukolla tappamistarkoituksessa. Hän löi Emiliaa puukolla yhteensä 47 kertaa, tytön huutaessa ”Hei pliis, älä tapa mua”. Tilanteeseen on liittynyt poliisin mukaan jonkinlaista "piirileikkiä".

Mies oli poliisin mukaan tapahtumia kerratessaan yhteistyöhaluinen, eikä kertominen tuottanut hänelle ongelmia. Hän oli myös tiedostanut, että tällaisesta teosta jää hyvin todennäköisesti kiinni. Hän ei osoittanut edelleenkään minkäänlaisia katumuksen merkkejä vaan käyttäytyi kuulusteluissa varsin tunteettoman oloisesti. Miehen motiiviksi selvisi pitkään jatkunut ahdistus ja ajatukset väkivallanteoista. Nämä ajoivat miehen tekemään karmivan henkirikoksen. Tekijä kuvitteli pääsevänsä eroon ahdistuksestaan, kun tappaisi ihmisen. Hän syytti Suomen mielenterveyshuollon tilannetta teostaan, sillä oli ollut erikoissairaanhoidon jonossa jo useita kuukausia, eikä ollut päässyt hoitoon. Hän oli kuitenkin saanut ahdistukseensa lääkkeitä, joita ei ollut syönyt pelätessään sivuvaikutuksia. Todellisuudessa kuitenkin hänen pelkäämänsä lääkkeiden sivuvaikutukset ovat harvinaisia ja vähäisiä, pelko on ollut melko epärealistinen, mutta ahdistus on voinut aiheuttaa ajatusten harhautumisen.

Iltalehti sai poliisilta kommentin miehen vankeusajan hoitoon perustuen:

- Hänellä ei ole mitään hoitosuhdetta. Pääsyynä on se, että hän ei ole sitä halunnut tai pyytänyt eikä poliisi ole katsonut pakkohoitoa tarpeelliseksi, kertoo Keski-Uudenmaan poliisipiirin komisario Juha Koivisto.

Mies määrättiin kuitenkin Tuusulan käräjäoikeudessa mielentilatutkimuksiin hänen omasta toiveestaan. 

Epäillyltä paljastui rikoshistoriaa tutkinnan aikana. Hän oli 2005 Keravalla tapahtuneen apteekkimurron takana. Mies jäi kiinni, sillä surmatyön myötä hänet taltioitiin poliisin järjestelmiin ja järjestelmät yhdistivät hänet näytteiden perusteella apteekkimurtoon. Hän oli varastanut itselleen 15-vuotiaana vähäisen määrän mieleen vaikuttavaa lääkettä. Esitutkinnassa selvisi myös, että hän oli ollut jo vuonna 2005 tahdostaan riippumattomassa hoidossa.

Tapahtuneen myötä käytiin paljon yhteiskuntapoliittista keskustelua julkisuudessa siitä, mikä Suomen mielenterveyshoidon tilanne on, miten sitä voitaisiin parantaa ja millä tavoin tulevaisuudessa ennaltaehkäistä vastaavia tapahtumia. Tämä keskustelu ei toivottavasti pääty ikinä, sillä mielenterveyshoito ei koskaan voi olla liian hyvällä tasolla.

Syyttäjä päätti nostaa syytteen murhasta vaatien syytetylle elinkautista tuomiota. Käräjäoikeus käsitteli jutun ennätysajassa, noin tunnissa. Syytetty ei puhunut oikeudessa mitään. Puolustus vaati syytetylle pakkohoitoa elinkautisen tuomion sijaan. Uhriksi joutuneen Emilian omaiset vaativat syytetyltä korvauksia henkisistä kärsimyksistä. Keravalaismies tuomittiin murhasta, mutta hänet jätettiin syyntakeettomana rangaistukseen tuomitsematta, hänet määrättiin pakkohoitoon Vanhan Vaasan sairaalaan. Mielentilalausunnossa kerrottiin, että mies yritti surmalla lievittää omaa ahdistustaan. Tytön vanhemmille hänen tulisi maksaa henkisestä kärsimyksestä 11 000 euroa ja kahdelle sisarukselle yhteensä 7000 euroa. 

Kahdeksan kuukauden kuluttua tapahtumasta tytön äiti Eija Nieminen kirjoitti kirjeen jokaisen äidin painajaisesta ja Iltalehti julkaisi sen sellaisenaan kuin äiti oli sen kirjoittanut. En valitettavasti löytänyt kirjettä enää mistään, mutta uutisjuttujen mukaan kirjeen suurin sanoma oli se, että päällimmäinen tunne tapahtuneesta oli katkeruus. Oikeudenkäynti oli käyty, mutta perheen tuska ei ollut ohi. Äiti on ollut myös vieraana Inhimillinen tekijä -ohjelmassa Ylellä myöhemmin. Hän kertoi olevansa vihainen ja katkera lapsensa surmasta. Eija Nieminen tunsi ainakin tuolloin vihaa tekijää, yhteiskuntaa ja päättäjiä kohtaan, joka on mielestäni täysin oikeutettua. Seuraavassa lainauksia Iltalehden jutusta, johon äidin sanat ovat lainattu Ylen ohjelmasta:

- Meillä on niin huonosti nämä asiat. Annetaan pilleripurkki vaan käteen. Minun lapseni kuoli sen takia, että Suomessa on niin retuperällä nämä asiat, täällä ei välitetä.

- Kuulen jatkuvasti tapauksia, että tuolla kävelee sairaita ihmisiä kadulla, tikittäviä aikapommeja. Kuka on sitten se seuraava äiti ja isä, joka joutuu tällaiseen helvettiin, Nieminen sanoi ohjelmassa.

- Joka päivä se asia tulee mieleen. Sen muistaa kuin eilisen päivän. Kun se ajatus tulee minun päähäni, kun näen sen tilanteen, Emilian koripallokentällä, niin lähden jonnekin, teen jotakin. En kestä sitä ajatusta, en voi pysähtyä paikalleni.

Tapauksesta tuomittu mies karkasi vuonna 2009 pakkohoitolaitoksesta hoitajiltaan ollessaan ulkoilemassa. Poliisi kuitenkin tavoitti miehen hyvin pian karkaamisen jälkeen. Asiasta ei ole uutisoitu sen suuremmin.

Mielestäni tämä tapahtuma on hyvä nostaa aika ajoin pintaan, eikä unohtaa mitä Emilia Niemiselle tapahtui tuona suruntäyteisenä heinäkuisena iltana. On hyvä muistaa, millä tavoin pitkään hoitamattomattomana oleva mielenterveysongelmat voivat lopulta päättyä.