Hyvinkään paloittelusurma osa 3.

Toinen päätekijä Terhi Johanna Tervashonka

Olen julkaissut Hyvinkään paloittelusurman 1. osan, jossa kerrottiin rikoksesta kaikki tällä hetkellä tiedossa olevat seikat. Julkaisin myös 2. osan, jossa käsiteltiin toista tuomittua päätekijää Jarno Elgiä. Mikäli tapauksen taustat kiinnostavat sinua, suosittelen lukemaan ainakin osan 1. Jos taas Elg kiinnostaa sinua, suosittelen lukemaan 2. osan.

Tässä viimeisessä Hyvinkään paloittelusurmaa käsittelevässä osassa käsitellään päätekijää Terhi Tervashonkaa, joka on sittemmin vaihtanut sukunimekseen Tukio ja toisen tuomion saatuaan otti takaisin vanhan sukunimensä Tervashongan. Puhun naisesta tässä jutussa ainoastaan Tervahonkana, sillä kaikki häntä koskevat artikkelit ja julkaisut ovat sillä nimellä kirjoitettu ja toivon tämän toimintamallin pitävän jutun selkeänä ja johdonmukaisena. 

Tervashonka oli Hyvinkään 1998 tapahtumien aikaan 17-vuotias. Hän sai 8v 8kk tuomion, josta istui ensikertalaisena vain puolet. Rikosnimike oli täyttä ymmärrystä vailla tehty murha. Tervashonka vapautui tuomioltaan ehdonalaiseen keväällä 2003 ja uusi rikoksensa kesällä 2007 ollessaan 25-vuotias tappamalla 47-vuotiaan miehen lyömällä vesurilla päähän. Tästä hänet tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Vuonna 2011 nainen poistui luvatta avovankilasta ja hänet löydettiin 2 kuukautta myöhemmin.

Tervashonka pahoinpiteli ja murhasi raa’alla, julmalla ja satanistisellä tavalla v. 1998 Hyvinkäällä miehen kaverinsa Elgin kanssa. Nainen kuitenkin kiisti olevansa saatananpalvoja tai satanisti. 

2007 kesällä Tervashonka oli viettämässä Vaajakoskella puutarhapöydän ääressä iltaa seurueensa kanssa, kun päätti iskeä miestä vesurilla niskaan. Uhri sai iskun seurauksena 6,5cm syvän haavan, joka ulottui lähes hänen korvasta korvaan ja johti välittömästi kuolemaan. Teon jälkeen hän soitti itse hätäkeskukseen. Syyttäjä vaati 47-vuotiaan miehen surmasta naiselle yhdeksää vuotta vankeutta. Häntä syytettiin myös törkeästä pahoinpitelystä ja vammantuottamuksesta sen vuoksi, että toinenkin paikalla ollut loukkaantui saaden vamman käteensä samaisesta vesurista. Nainen myönsi lyöneensä vesurilla, muttei myöntänyt, että tarkoitus oli lyödä miehiä. Tervashonka kertoi oikeudessa, että motiivina teolle oli riita lääkkeistä. Hän kuitenkin väitti halunneen lyödä pöytää. Nainen oli 1,7 promillen humalassa tapahtuma-aikaan. Hän kertoi käräjäoikeudessa, että uhri oli opettanut hänelle aiemmin päivällä, kuinka vesuria käytetään. Jyväskylän käräjäoikeudessa Tervashonka sai 9 vuotta vankeutta taposta ja törkeästä vammantuottamuksesta. Vaasan hovioikeus korotti tuomion kymmeneen vuoteen. 

Kahdesta henkirikoksesta tuomittu nainen jätti palaamatta Vanajan avovankilaan torstaina 21. heinäkuuta 2011. Hän työskenteli tuolloin Hämeenlinnan kaupungilla puistotyöntekijänä. Naisesta ei tehty mitään havaintoja katoamispäivän jälkeen. Poliisin ja rikosseuraamuslaitoksen mielestä, ei ollut olemassa mitään sellaista uhkaa, jonka vuoksi naista olisi tullut pitää erityisen vaarallisena, eikä tätä etsitty aktiivisesti. Mielestäni tämä on erittäin mielenkiintoinen näkemys naisesta, joka on tappanut kiduttamalla 17-vuotiaana, syönyt uhrinsa lihaa ja häväissyt ruumista ja ensimmäisestä murhatuomiostaan vapauduttuaan tappanut uudelleen erittäin raa’alla ja julmalla tavalla. 

Tervashonka on itse kertonut Alibin haastattelussaan olevansa tavallisesta suomalaisesta perheestä ja pärjänneensä peruskoulussa ihan hyvin. Yhdeksännellä luokalla hän kuitenkin alkoi käyttämään alkoholia ja muita päihteitä ja kertoi jääneensä alkoholiin koukkuun jo ensimmäisen juomiskerran jälkeen. Hän hakeutui piireihin, joissa juominen oli joka päiväistä. Tervashonka kertoi, että hän ei aloittanut huumeidenkäyttöä perinteisesti kannabiksella vaan suoraa amfetamiinilla ja hyvin pian hän menetti välinsä vanhempiensa kanssa. Hän oli tutustunut Elgiin jo aiemmin, mutta heidän suhteensa oli riitaisa. Kuitenkin muutamaa kuukautta ennen paloittelusurmaa hän oli muuttanut asumaan Elgin asuntoon ja he olivat juoneet alkoholia päivittäin, mutteivat juurikaan käyttäneet huumeita. He alkoivat valmistaa kiljua asunnossa. Hän kielsi, että olisi murhatyön jälkeen harjoittanut kannibalismia ja syönyt uhriaan. Hänen mukaansa myös muiden osalta tämä tarina oli ”järkyttävää paskaa”. 

Päästyään toiselta tuomioltaan vapaaksi, hän on syyllistynyt jo mm. varkauteen ja reseptiväärennykseen.