Hyvinkään paloittelusurma osa 1.

Tästä alkaa 3-osainen sarja Hyvinkään paloittelusurmista, jonka aikana pyrin antamaan lukijoilleni mahdollisimman kattavan kuvan siitä, mitä Hyvinkäällä tapahtui 21. marraskuuta 1998. Tapauksesta on kulunut pian 21 vuotta, mutta se on edelleen yksi Suomen rikoshistorian puhutuimmista tapauksista. Se voi toki johtua myös siitä, että yksi päätekijöistä on uusinut rikoksensa vapauduttuaan ensimmäiseltä tuomioltaan.

Tiistai-iltapäivänä 24.marraskuuta poliisit saivat ilmoituksen löytyneestä ihmisen jalasta, joka oli reiden kohdalta poikki. Hyvinkään poliisi soitti välittömästi KRP:n tutkintaryhmälle epäillystä henkirikoksesta. KRP:n miehet lähtivät kohti Hyvinkään kaatopaikkaa, oikeuslääkäri mukanaan. Oikeuslääkäri määritteli, että jalka oli leikattu viikonlopun aikana, 2-3 päivää ennen jalan löytymistä. Vainajan iäksi arvioitiin 20-60 vuotta jalan perusteella ja poliisi pyysikin apua tiedotusvälineiden kautta jutun ratkaisemiseksi, jossa kertoi löytyneestä miehen jalasta, mutta korjasivat tilanteen pian tiedotusvälineisiin, sillä voihan naisenkin jalka olla karvainen. Poliisi piti todennäköisenä, että kaatopaikalta löytynyt jalka oli joutunut sinne jätekuorman mukana ja sen myötä alkoi selvittää, mistä kyseiselle kaatopaikalle tuodaan jätettä. Selvisi kuitenkin, että sinne viedään noin miljoonan ihmisen jätteet.

Poliisit, ruumiskoirat, tekniikka ja traktori täyttivät kaatopaikan seuraavien päivien ajan. Traktori levitti jätettä kauhallaan ja loput tutkivat. He kävivät kaikki maanantaina ja tiistaina paikalle tuodut jätteet. Tutkijat rikkoivat jätekassit ja ruumiskoira haisteli jätteitä läpi. Ruumiskoiran pitäisi löytää helposti paikalta sormen kokoiset ja sitä suuremmat ruumiinkappaleet, mikäli niitä paikalla olisi. Kaatopaikkaa vahdittiin yötä-päivää tutkimusten ajan ja KRP sai vahvistusta joukkoihinsa poliisikoulusta, liikkuvasta poliisista, lähikuntien poliisista ja läheisestä varuskunnasta. 

Poliisi alkoi seurata useita johtolankoja, joita olivat löytäneet. Yksi julkisuuteen kerrotuista oli irtojalan reidessä ollut metallijäte, joka oli todennäköisesti peräisin metallisorvista. Tästä poliisi päätteli, että jalka olisi irrotettu jossain metallipajassa, mutta tämä osoittautui kuitenkin vääräksi päätelmäksi, sillä lastu oli tarttunut jalkaan roskalavalla. 

Kun kaatopaikkaa oli käännetty viikon ajan, löydettiin sieltä n. 20cm palanen ihmisen keskivartalosta. Tuo pala oli kultakimpale poliisille kaiken muun keskellä, sillä sen kautta uhrin profiilia pystyttiin tarkentamaan, siihen, että hän on 20-30-vuotias, ja että hän oli käyttänyt paljon alkoholia. Tutkintaryhmä päätteli vainajan olleen todennäköisesti avustusten tai tukitoimenpiteiden käyttäjä, joten he alkoivat kysellä, olisiko joku jättänyt nostamatta avustuksiaan. Tutkinta lähti menemään Hyvinkään suuntaan ja poliisi sai DNA-tutkimuksella varmennettua uhrin henkilöllisyyden ja alkoivat kartoittaa hänen elinpiiriään ja löysivät tapauksen epäillyt. Uhri oli 23-vuotias mies.

Murhasta alettiin epäillä neljää nuorta. 23-vuotias hyvinkääläismies, 17-vuotias järvenpääläisnainen, 20-vuotias mäntsäläläismies ja 16-vuotias keravalaispoika. Heidät otettiin kiinni 8.joulukuuta 1998. Myös illankulku alkoi selviämään poliisikuulustelujen myötä. 

Epäillyt olivat juhlineet perjantai-iltana Järvenpäässä uhrin kanssa, he kaikki tunsivat toisensa. Illan aikana porukka oli vieraillut myös helluntaiseurakunnan teetuvassa, jossa olivat väitelleet kristinuskosta ja satanismista. Kun teetupa sulkeutui, seurue lähti junalla Hyvinkäälle, yhden epäillyn kotiin Torikadulle. Illanvietto jatkui kiljun ja Black-metal -musiikin täyttämänä.

Asunnolla alkoi myös sadomasokistiset leikit. Uhriksi joutunutta miestä alistettiin mm. taluttamalla häntä kuten koiraa ympäri asuntoa ja polttamalla häntä kuumalla raudalla. Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Päätekijäksi epäilty mies löi uhria nyrkillä naamaan ja tämän seurauksena uhri menetti tajuntansa. Uhria alettiin pahoinpidellä. Tätä lyötiin saksilla reiteen, kaulaan ja eri puolille vartaloa, mutta todennäköisin kuolinsyy oli kuitenkin tukehtuminen. Ensimmäiset iskut saivat uhrin heräämään jonkinlaiseen tietoisuuden tilaan ja tämä oli pyytänyt, että tekijät lopettaisivat hänen kiduttamisensa, mutta sen jälkeen tämän suu teipattiin ilmastointiteipillä. Uhri sai jotenkin teipin suunsa edestä ja jatkoi armon anelemista. Hän lupasi, ettei kertoisi tapahtumista kenellekään. Tämä ei kuitenkaan auttanut, vaan pahoinpitely jatkui. Uhrin kädet ja jalat teipattiin yhteen. Edelleen uhri jatkoi valittamista, joten hänen koko päänsä teipattiin nenää ja suuta myöten. Tämän jälkeen avutonta ja puolustuskyvytöntä miestä kidutettiin edelleen saksilla ja muilla teräaseilla. 

Kun uhri oli menehtynyt hänen ruumista alettiin häpäistä. Vainajaan kohdistui kannibalismisia ja nekrofiilisia tekoja. Hänen sisä- ja sukuelimiä kaiveltiin ja leikeltiin. Hänen sydän kaivettiin ulos rinnasta. Epäillyt söivät vainajasta paloja silvottuaan tätä. Hänen päänsä irrotettiin ja häpäistiin. Lopulta ruumis paloiteltiin sahalla ja palat vietiin eri roskasäiliöihin, jottei teosta jäätäisi kiinni. Paloittelun aikana porukassa ollut 16-vuotias keravalaispoika poistui asunnolta. Pääepäillyt 23-vuotias hyvinkääläinen mies sekä tämän 17-vuotias järvenpääläinen naispuolinen ystävänsä kuljettivat ruumiinosat lopulta pois asunnosta. Pääepäilty mies oli myös illan aikana tappanut koiransa kiduttamalla, jonkinlaisessa kokeilumielessä. Tekoon oli myös liittynyt saatanallisia uhrimenoja. 

Mitä on satanismi ja nekrofilia? 

Ymmärtääkseni laajemmin mitä on tapahtunut ja millaiset motiivit surmatyöntekijöillä on, tutustuin pintaraapaisun verran tässäkin tekstissä ilmi tulleisiin käsitteisiin. Satanismi on uskonnollinen, ideologinen ja filosofinen oppi, joka on täysin kristinuskon vastainen. Satanistit käsittävät Saatanan kuvainnollisesti, eivätkä palvo sitä Jumalan sijasta. Satanismi ja saatananpalvonta on kaksi eriasiaa. Saatananpalvonnassa Saatanan olemassaoloon uskotaan ja sitä palvotaan. Aloinkin pohtia, että onko vuonna 1998 ollut täyttä tietoutta siitä, mistä on ollut kysymys ja termit ovat menneet sekaisin. Kuitenkin myös uudemmissa julkaisuissa puhutaan satanismista, vaikka itse mieltäisin uhrilahjojen antamisen nimenomaan saatananpalvontaan. 

Nekrofilia on seksuaalinen häiriö, jossa seksuaalinen mielenkiinto on kuolleissa ruumiissa. Nekrofiili voi olla sellainen, joka tekee henkirikoksen, jotta voisi käyttää uhria myöhemmin seksuaalisesti hyväksi tai hän voi käyttää jo valmiiksi kuolleiden ruumiita tyydyttääkseen seksuaaliset tarpeensa. Nekrofiili on myös sellainen, jolla on teoista fantasioita, vaikkei hän niitä toteuttaisi. Suomen rikoslaissa vainajan seksuaalisesta hyväksikäytöstä rangaistus on hautarauhan rikkominen.

Seuraavassa osassa käsittelen päätekijää, 23-vuotiasta hyvinkääläismiestä. Hänen taustojaan sekä osuuttaan rikokseen. Kolmannessa osassa käsitellään toista päätekijää 17-vuotiasta järvenpääläisnaista.

16-vuotias oli osallistunut tekoihin lyömällä liikuntakyvyttömäksi teipattua uhria kaksi kertaa hengenvaarallisesti kaulaan. Toinen iskuista oli n. 2-3cm syvyinen. Hän sai syytteen törkeästä pahoinpitelystä, mutta oikeus jätti hänet kuitenkin tuomitsematta, sillä katsottiin, että hän oli toiminut päätekijän pakottamana. Syyttäjä ei valittanut päätöksestä hovioikeuteen eikä poika ole tapahtumien jälkeen saanut rikostuomioita. Hänen henkilöllisyytensä ei ole tullut julkisuuteen.

20-vuotias mies Mika Riska sai 8v 8kk vankeutta törkeästä pahoinpitelystä ja hautarauhan rikkomisesta. Hän oli osallistunut uhrin pahoinpitelyyn sekä oli mukana toteuttamassa kuolemanjälkeisiä saatananpalvontamenoja. Hän oli myös mukana uhrin paloittelussa, muttei osallistunut sen piilottamiseen. Mies tyytyi tuomioonsa eikä valittanut siitä hovioikeuteen. Hänet on myöhemmin tuomittu kertaalleen rattijuopumuksesta.