Hyvinkään paloittelusurma osa 2.

Päätekijä Jarno Sebastian Elg

Kerroin TÄSSÄ aiemmassa osassa siitä, mitä Hyvinkäällä tapahtui marraskuussa 1998. Tässä osassa käsittelen murhasta tuomittua päätekijää Jarno Elgiä. Tämä julkaisu poikkeaa pitkälti muista, sillä mukana on omia spekulaatiota, huhupuheita sekä pohdintaa. Huomioittehan sen lukiessanne. Mikäli sinulla ei ole tiedossa tapahtumien kulku, suosittelen ennen tämän luvun lukemista lukemaan ensimmäisen osan.

Elg oli kiinnostunut satanismista jo nuorena. Hänet oli ennen murhatyötä tuomittu Kirkkonummelaisen keskiaikaisen kirkon tuhopoltosta. Teon aikana Elg oli vain 16-vuotias.

Hänen on kerrottu pyörineen hieman hämärämmissä piireissä jo aikansa ennen tapahtumia. Häntä on myös epäilty olleen jonkinlaisen saatananpalvontakultin johtaja ja pitäneen yhteisöään otteessaan rajuin keinoin vaikkei aiemmin ollut tiettävästi tehnyt samankaltaisia väkivaltaisia ihmisiin tai eläimiin kohdistuneita rikoksia. Elgin perheestä on huhuttu monenlaisia asioita keskustelupalstoilla ja suhtaudun itse näihin ”tietoihin” erittäin kriittisesti, mutta yksi huhu oli selkeästi voimakkaampi kuin muut. Elgin siskon huhuttiin olevan "omituinen" sekä skitsofreenikko ja veljen taas paha seksiaddikti oudoilla mieltymyksillä. En itse olisi yllättynyt, jos koko perhe olisikin enemmän tai vähemmän sekaisin, sillä mielensairaudet ja persoonallisuuden ja seksuaalisuuden häiriöt toisinaan kumpuavat lapsuudessa koetuista traumoista. Mitkähän lienevät todellisuudessa Elgin perhetaustat ovat? Jotain kautta kuitenkin löysin tiedon siitä, että jossain uutisessa tapahtuma-aikaan olisi kerrottu Elgin kärsineen vakavista mielenterveysongelmista, sekä olleen psykiatrisessa sairaanhoidossa kolme vuotta. Hän oli yrittänyt itsemurhaa lukuisia kertoja ja aloittanut päihteiden väärinkäytön jo kymmenenvuotiaana. 

Päivänselväähän on, ettei Elg ainakaan tekoaikoihin ole voinut olla henkisesti terve. Joko hän oli uppoutunut niin syvälle uskomuksiinsa, että sai itsensä piiskattua toimimaan hurjemmalla ja hurjemmalla tasolla, jotta toteuttaisi ja toisi itseään julki kaikilla mahdollisilla keinoilla. Tai sitten hänellä on ollut muita mielenterveysongelmia, joiden vuoksi hän on kokenut voivansa surmata koiransa ja viattoman ihmisen. Valitettavasti tapaukseen liittyvät tutkintapöytäkirjat on salattu edelleen, eikä niitä ole mahdollista saada käsiinsä, jotta pääsisi spekuloimaan enemmän tai löytämään selkeitä vastauksia. Tutkintapöytäkirjat ovat salattu 40 vuoden ajaksi, eli kun jaksamme vielä 19 vuotta odottaa, saamme tietää kaiken.

Pohdin aiemmassa osassa satanismin ja saatananpalvonnan eroja ja mielsin itse tekijät ja kokonaisuuden lukemani perusteella saatananpalvonnaksi. Löysin kuitenkin perehtyessäni Elgiin tiedon siitä, että hän on itse sanonut olevansa satanisti, ei saatananpalvoja. 

Hyvinkään Torikadulla sijaitseva asunto oli Elgin koti tapahtuma-aikoihin. Poliisi löysi Elgin asunnosta kaapin, jossa tämä piti satanistisia ja okkultistisia tavaroita, kuten pääkallokoruja, tikareita, luurankolelua, muovista lepakkoa ja muuta vastaavanlaista pikkutavaraa kuten kolme kappaletta kultaisia talonumeroita 6. 666 on niin sanottu Pedon luku Raamatun Ilmestyskirjasta. Jos tällaisen lelukaapin löytäisi sellaisen ihmisen luota, joka ei kannata mitään aatetta, se vaikuttaisi lähinnä lapselliselta, mutta kun se yhdistetään satanistisen murhan tehneeseen henkilöön, on se erittäin puistattava yksityiskohta. Syyttäjän mukaan Elg oli tekojen kiistaton johtaja ja surmaajat toteuttivat pääasiallisesti hänen ruumisfantasioitaan. 

Elg tuomittiin Hyvinkään käräjäoikeudessa murhasta elinkautiseen 11.8.1999. Elgin katsottiin toimineen päätekijänä koko väkivallan teon aikana. Hän myös oli hävittämässä ruumista yhdessä ystävänsä Terhi Johanna Tervashongan kanssa, jota tullaan käsittelemään kolmannessa ja viimeisessä osassa. Samalla Elg sai myös syytteen eläinrääkkäyksestä. Hän peitteli oikeudenkäynnin ajan kasvojaan hieman, mutta käyttäytyi kuitenkin erittäin ylimielisesti näyttäen tv-kameralle keskisormeaan ja pirunsarvi-käsimerkkiä. 

Paloittelumurha ei suotta ollut Elgin ensimmäinen väkivaltainen teko. Elg oli ennen epäiltyä marraskuussa tapahtunutta murhatekoa uhrannut kokeilumielessä koiransa lokakuun lopulla. Hän oli ollut humalassa. Elg sitoi koiran liikuntakyvyttömäksi ilmastointiteipillä ja iski sitä kolmesti isokokoisilla saksilla vasempaan kylkeen. Iskut olivat niin syviä, että ylsivät koiran keuhkoihin. Koira ei kuitenkaan ollut kuollut vaan ulvoi kivusta verta vuotavana keittiön lattialla. Elg jatkoi koiransa kiduttamista lyömällä sitä metalliputkella päähän vasemmalle puolelle sekä useita kertoja selkärankaan. Syytteen hän sai eläinrääkkäyksestä, koska ei lopettanut koiran kärsimyksiä mahdollisimman nopeasti.

Hieman tapauksen jälkeen tammikuussa 1999 uutisiin nousi toinenkin saatananpalvontaan mahdollisesti liittynyt tapaus, joka liittyi Elgiin hienoisesti. Hänen naisystäväänsä epäiltiin miehen kiduttamisesta Tammisaaressa. Naisen lisäksi kahta -74 syntynyttä helsinkiläismiestä odottivat syytteet tapauksen johdosta. Nainen ja kolme miestä, kaksi epäiltyä ja uhri, olivat 11.tammikuuta 1999 viettäneet naisen asunnossa iltaa. Yöllä nainen ja epäillyt miehet olivat riisuneet humalaisen uhrinsa ja laittaneet hänet käsiraudoilla sänkyyn, jonka jälkeen miehet tekivät uhrille seksuaalista väkivaltaa, jonka nainen kuvasi. Uhria kidutettiin kolme vuorokautta, jonka aikana hän pääsi jossain vaiheessa irti käsiraudoista ja kerran ulos asunnosta. Tuolloin hänet pakotettiin tyhjentämään pankkitilinsä. Mies sai jossain vaiheessa soitettua tyttöystävälleen, joka hälytti poliisin paikalle. Mies löydettiin huonokuntoisena asunnon kylpyhuoneesta. 

Elg on esiintynyt Nelosen Rikosraportissa. Häntä haastateltiin teoistaan. Elg käyttäytyi haastattelussa jokseenkin pelottavalla tavalla, sillä hän kertoi ylpeästi nauraen siitä, kuinka uhrin maha leikattiin auki ja millä tavoin ruumista kohdeltiin.

Vuoden 2011 elokuussa Elg oli vapaalla Vanajan vankilan avo-osastolta. Kyseessä oli ihan tavallinen vapaa, joita vangit saavat usein ennen vapautumistaan. Hän oli joutunut helsinkiläisessä ravintolassa tappeluun ja pahoinpidellyt kolme henkilöä, kaksi ravintolan asiakasta sekä järjestyksenvalvojan. Elg oli poistunut ravintolasta ja poliisi oli saavuttanut tämän ravintolan läheisyydestä, jolloin hänet pidätettiin ja vietiin Helsingin vankilaan suljetulle osastolle.

Tästä huolimatta Helsingin hovioikeus myönsi Elgille ehdonalaiseen vapautumisen vuoden 2016 helmikuuksi. Vapautumisen jälkeen miehestä ei ole julkisuudessa kuultu, eikä julkisesti tiedetä millaista elämää hän tänä päivänä elää.