Paloittelumurhaaja Virpi Butt
ELINKAUTISEN VANKEUSRANGAISTUKSEN
SAANEET NAISET SUOMESSA osa 3.
Halusin lähteä kirjoittamaan tästä aiheesta, sillä tämä on jälleen yksi Suomen rikoshistorian raaimpia ja julmimpia murhia. Tapauksen voi myös liittää kätevästi blogin sarjan alle, sillä toinen päätekijöistä on elinkautisen tuomion saanut nainen. Pyrin kirjoittamaan tapauksesta aikajanallisesti, kuitenkin siinä järjestyksessä, kun tapaukset selvisivät poliisille, sillä rikoskokonaisuudesta on paljon tietoa löydettävissä, mutta ne ovat erittäin epäloogisessa järjestyksessä ajallisesti.
Koko Suomi tuntee tapauksen, joten mietin kauan, kirjoitanko tästä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei tätä kukaan sellainen lue, joka kokee tietävänsä tapauksesta jo tarpeeksi. Tekstissä käsitellään Pirkkalassa ja Tampereella vuosina 2002 ja 2003 tehtyjä paloittelumurhia, joista on tuomittu elinkautisiin vankeusrangaistuksiin kaksi henkilöä. Virpi Butt sekä Janne Hyvönen. Tapaukseen liittyy kannibalismia. Mikäli erittäin julmat rikokset sekä tarkat kuvailut rikostapahtumista vievät sinulta yöunet, suosittelen lämpimästi poistumaan blogista. Jos kuitenkin jatkat lukemista, teet sen täysin omalla vastuullasi. Päätin ryhtyessäni tutustumaan ja kirjoittamaan tästä rikoksesta, että en säästele sanoja enkä kaunistele tai sensuroi tapahtumia – hyödynnän kaiken löydettävissä olevan tiedon.
Pahoittelen vielä pitkäksi venynyttä taukoa, henkilökohtainen elämä on ollut hiukan liian kiireinen. Muistathan, että saat minuun yhteyden sensuurin valtaan joutuneen Instagram tilin kautta ”rikollinensuomi” ja otan mielelläni palautetta ja juttuehdotuksia vastaan. NYT lopetan ylimääräisen lätinän – mukavia lukuhetkiä!
-----------------------------------------------------------
29.toukokuuta vuonna 2002 Tampereella katosi jäljettömiin miespuolinen henkilö nimeltä Kari Anttonen. Anttosen katoamisen jälkeen kaupungilla alkoi liikkua villejä huhuja siitä, mitä hänelle mahdollisesti olisi voinut tapahtua.
Juhannusyönä vuonna 2003 hätäkeskus sai useita erikoisia puheluita, joiden tietoihin poliisi ei kuitenkaan suhtautunut vakavasti – kyse oli kuulopuheista. Puheluissa kerrottiin, että Pirkkalassa oli surmattu mies henkilö. Hätäkeskus sai puhelun myös naispuoliselta henkilöltä, joka kertoi aiemmin saatujen tietojen lisäksi, että uhri oli paloiteltu ja hän on ollut paikalla katselemassa tapahtumia. Poliisi aloitti suuren operaation asunnossa olleen naisen tekemän ilmoituksen myötä.
Tarkkaa tietoa siitä, mistä poliisi löysi Buttin en löytänyt, mutta voisi tehdä johtopäätelmiä, että hän oli asunnossaan poliisien saapuessa paikalle, sillä julkisuuteen kerrottiin hänen puhuneen aika paljon tapahtumista ja hänen kertomansa kautta poliisi pääsi nopeasti etsimään ruumista. Poliisi teki tutkimuksia myös uhrin asunnossa, joka oli ollut henkirikoksen tekopaikka. Asunnon eteisestä löytyi veriroiskeita ja selkeitä jälkiä siitä, että verta oli siivottu asunnosta pois. Hieman tämän jälkeen löytyi kaksi irrotettua kättä roskalaatikosta Rautatienkadulta ja muita ruumiinosia Pirkankadun roskalaatikosta.
26-vuotias joensuulaismies Arto Malinen oli lähtenyt viettämään juhannusaattoa Pirkkalasta Tampereelle. Tuona iltana hän tapasi Virpi Buttin. Hän lähti valomerkin jälkeen baarista jatkamaan iltaan asunnolleen Buttin kanssa, ja tämä koituikin hänen kohtalokseen. Butt oli lähtenyt hakemaan juhannusviinoja ja jäänyt sille tielle, hän vietti yönsä Malisen kanssa ja seuraavana päivänä he jatkoivat juhlintaa muualla. Buttilla oli tapahtuma-aikaan 3-vuotias lapsi, jota jäi hoitamaan Janne Hyvönen, joka tulee myöhemmin tutuksi Buttin rikoskumppanina.
Butt ja Malinen siirtyivät jatkamaan juhlimista ravintolaan, joutuen kuitenkin poistumaan sieltä hyvinkin pian, sillä Buttilla oli kyseiseen paikkaan porttikielto. Malinen oli tuossa vaiheessa jo tuhdissa humalassa. Keskustaan mentyään heidän seurueeseensa liittyi myös muutama muu ihminen ja keskustelua käytiin huumeista. Butt oli luvannut seurueeseen liittyneelle nuorelle miehelle, että Malisen asunnolta voisi löytyä huumeita. Keskustasta he aloittivat automatkan kohti Kreetankujaa, joka sijaitsee Pirkkalassa. Butt oli ollut automatkalla väkivaltainen nukahtelevaa Malista kohtaan. Asunnolla selvisi, ettei huumeita ollutkaan tarjolla ja nuori huumeita ostamaan tullut mies hermostui tästä ja alkoi vaatia rahaa taksimatkaa varten, sillä oli tullut huijatuksi. Butt asettui nuoren miehen puolelle tilanteessa ja tästä syntyi väkivaltainen tilanne, joka lopulta johti siihen, että Malinen makasi lattialla anoen ambulanssin soittamista paikalle, hänessä oli lukuisia mustelmia ja ruhjeita.
Asunnossa Butt alkoi teroittamaan veistä keittiössä. Hänen aikeensa olivat selkeät. Hän oli sanonut uhrille kuoleman tulevan. Pian tämän jälkeen hän surmasi Malisen pistämällä tätä veitsellä selkään ”kahvaa myöten”, yhteensä yli 10 kertaa. Butt soitti avukseen Hyvösen ja raahasi puhelun jälkeen uhriksi joutuneen Malisen kylpyhuoneeseen ja jatkoi veitsellä hakkaamista. Butt nosti uhrin pään lavuaariin ja viilsi kurkun auki. Murhan jälkeen Butt ymmärsi, että lapselle täytyisi hommata hoitaja, ja se löytyikin pian aiemmin seurueeseen liittyneestä naisesta, joka oli ollut asunnossa aiemmin kuvailtujen järkyttävien tapahtumien ajan. Surmatyön jälkeen Butt ja Hyvönen paloittelivat ruumiin Hyvösen mukanaan tuomien paloitteluun sopivien välineiden avulla. Buttin kertoman mukaan he aloittivat paloittelun riisumalla uhrilta vaatteet, Hyvönen alkoi sahata päätä irti. Hyvösen tarina oli kuitenkin se, että Butt sahasi ruumiista päätä irti. Sisäelimet he laittoivat muovipusseihin tai wc-pönttöön – tässäkin heidän tarinansa erosivat toisistaan. Paloittelun jälkeen he kuljettivat ruumiin osissa roskalaatikoihin. Asunnon pihalla he myös yrittivät useita kertoja ajaa uhrin irrotetun pään yli, kuitenkin onnistumatta siinä, sillä pää luiskahti aina pois renkaan alta.
Selvisi myös, että aiempana vuonna samat tekijät olivat suorittaneet lähestulkoon identtisen murhan. Tämä oli tapahtunut Tampereella vuonna 2002, mutta tähän tapaukseen liittyi myös ”hieman” muutakin. Tekijät olivat harjoittaneet kannibalismia murhatyön yhteydessä.
Tuolloin surmansa sai Buttin ex-mies Kari Anttonen. Anttonen ja Butt olivat tunteneet ainakin vuodesta 1994 alkaen. Butt, Hyvänen sekä Anttonen olivat olleet ravintolassa, josta siirtyneet jatkamaan iltaa Buttin asunnolle. Hyvönen on kertonut tulleensa mustasukkaiseksi Buttista, jonka vuoksi hän oli alkanut hakkaamaan Anttosta veitsellä selkään ja lopulta katkaissut tämän kaulan. Oman kertomansa mukaan hän oli istunut uhrin päällä ja lyönyt – olematta kuitenkaan varma siitä, oliko molemmissa käsissä kääntöveitsi, lyöntejä oli kuitenkin lukuisia – kymmeniä. ”Löin kuin Singerin ompelukone” hän on kuvaillut. Tämän jälkeen hän oli hakenut keittiöstä veitsen ja leikannut kurkun auki, jonka jälkeen ottanut niskasta kiinni ja viiltänyt kaulaa etupuolelta selkärankaan asti. Tämän jälkeen ruumis oli raahattu kylpyhuoneeseen.
Butt ja Hyvönen olivat siivonneet asunnosta verijälkiä. Hyvönen yritti saada kavereitaan kuljettamaan ruumiin pois asunnosta, mutta he eivät olleet asiasta kovin innostuneita. Tuolloin hän oli keksinyt, että ruumis tulisi paloitella ja lähtenyt hakemaan paloitteluun sopivia tarvikkeita omalta asunnoltaan. Ensiksi oli irrotettu pää, joka Hyvösen mukaan oli Buttin ajatus. Sen jälkeen oli leikattu tatuointipalat ja sormen päät. Jalat katkaistiin polvista, ensin leikattiin veitsellä ja sitten sahalla. Hyvösen kertoman mukaan hän laittoi uhrin jalat uuniin, suolasi ja maustoi, paistoi ja söi niitä, jonka jälkeen laittoi ne pusseihin ja jatkoi alkoholin juomista. Butt ei ollut osallistunut kannibalismiin millään tavalla. Uhrin pää oli myös keitetty. ”Hullu päähänpisto” Hyvönen perusteli tekoaan. Hän oli katsellut pään keittymistä naureskellen juodessaan viinaa ja istuskellessaan keittiössä. Se pää oli alkanut hänen kertomansa mukaan vaihtelemaan ilmeitä ja hymyillä. Hampaat olivat tippuneet itsestään irti.
Uhri oli pakattu kolmeen pakettiin ja niitä oli säilytetty parvekkeella, sillä ne olivat alkaneet haista. ”Ruumiin haju tuntui pakettien läpi”, Hyvönen on kertonut. Pian kuitenkin asunnolle oli tullut hänen kaverinsa, joka oli suostunut kuljettamaan paketit pois – epäselväksi jäi, tiesikö kuljettaja pakettien sisällöstä. Butt oli pitänyt autolla vahtia ja ilmoittanut Hyvöselle puhelimitse, mikäli lähistöllä liikkui joku ja tuolloin pakettien kanssa oli odotettu sisällä.
Anttosen ruumista ei löydetty sillä hänen ruumiinosansa oli kuljetettu roskasäiliöihin ympäri Nokiaa. Poliisi etsi ruumista kaatopaikalta kauan, siinä ei kuitenkaan onnistuttu. Anttonen julistettiin kuolleeksi. Viralliseksi kuolinpäiväksi kirjattiin 29.5.2002.
Uhrin DNA:ta löytyi tekoasunnosta ja todisteita teosta löytyi muitakin, joten syytettyjen tunnustusta voidaan pitää luotettavana. Kerroin alussa villeistä huhuista, joita Anttosen katoamisen ympärillä oli liikkunut. Buttin on kerrottu mm. leveilleen kaupungilla, että kykenisi tuomaan Anttosen pään näytille. Ja näin hän oli myös tehnyt. Butt oli ottanut Anttosen pään itselleen ja esitellessään muille ihmisille tätä voitokkaana kertonut sen olevan ”vain teatteripää”. Hän oli siis todentotta kantanut ruumiin päätä pussissa mukanaan ravintola Hevosenkengässä. Ihmiset olivat juosseet ravintolasta ulos, ja osa yrittänyt avatakin kassia kurkistaakseen, mutta Hyvönen oli estänyt tämän. Myöhemmin oikeudessa Butt perusteli tekoa sillä, että olisi halunnut poliisin saavan tietää asiasta.
Tampereen käräjäoikeudessa alettiin käsitellä kahta todella raakaa murhaa, joista syytetyt olivat tunnustaneet tekonsa. Näyttö oli selkeä, mutta rikossarja todella erityslaatuinen. Suomessa ei oltu aiemmin tavattu mitään vastaavaa. Oikeudessa todistaneen henkilön mukaan ”ravintolassa syntyi aina ongelmia, kun Butt ilmestyi paikalle”.
Miespuolinen päätekijä Hyvönen pukeutui oikeudessa röyhkeästi uhriltaan varastamaan huppariin. Syyttäjä piti tätä tarkoituksenmukaisena, osoittaen täyttä katumuksenpuutetta ja välinpitämättömyyttä tekojaan kohtaan. Butt käyttäytyi yhtä ylimielisesti ensimmäisissä istunnoissa, naureskellen ja heitellen röyhkeitä kommentteja – viimeiseen hän oli kuitenkin täysin muuttunut ulkonäköään myöten, ei edes hymyillyt. Molemmat tekijät saivat kovan naurukohtauksen, kun Tampereen käräjäoikeudessa selviteltiin ensimmäisenä tapahtuneen murhan tapahtumien kulkua. Syyttäjä kertoi oikeudessa myös Buttin olevan sekakäyttäjä. Hän nautti alkoholin kanssa huumausaineita sekä rauhoittavia lääkkeitä. Buttin on todettu käyttäneen myös hormoneja. Oikeudessa tämä kuitenkin kielsi olevansa sekakäyttäjä, mutta myönsi kokeilleensa huumeita.
Syyttäjän mukaan murhaajilla oli selkeä valtahierarkia. Butt oli hallitseva osapuoli ja Hyvönen taas alisteisessa asemassa. Butt kohdisti väkivaltaansa miehiin, joka kertoo alistamisenhalusta ja vallantunteesta. Uhrien ruumiin palasia nainen käsitteli ylpeillen niillä kaupungilla sekä esimerkiksi ajelemalla autolla niiden yli.
Murhaajat määrättiin mielentilatutkimuksiin. Mielentilatutkimus varmisti, että tekijät olivat toimineet täydessä ymmärryksessä. Mitään motiivia murhiin ei löytynyt.
Tampereen käräjäoikeus tuomitsi molemmat tamperelaiset tekijät elinkautiseen vankeuteen paloittelumurhista. Oikeudessa katsottiin Buttin murhanneen 26-vuotiaan miehen Pirkkalassa juhannuksena 2003. Hyvöselle luettiin tuomio Tampereella vuonna 2002 kadonneen miehen murhasta.
Tuomitut riitautuivat ja alkoivat syytellä tapahtumista toisiaan hovioikeudessa. Kumpikin oli sitä mieltä, että murhasta annettu elinkautinen olisi tullut muuttaa määräaikaiseksi vankeudeksi taposta. Hyvösen perusteet olivat, ettei hänen tekonsa täytä murhan tunnusmerkkejä. Butt taas haki helpotusta sillä, että väitti käyttäneensä tekohetkellä hormoneja.
Butt vaati hovioikeudessa, että hänet katsottaisiin olleen alentuneesti syyntakeinen. Hovioikeus ei kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi arvioida Buttin syyntakeisuutta Käräjäoikeuden tavoin. Hovioikeuden käsittelyssä ei tullut ilmi mitään lieventäviä asianhaaroja ja tuomio pysyi samana. Murhista oli kuitenkin tiennyt kaksi miestä, heidän tuomioitaan alennettiin ehdollisiksi vankeusrangaistuksiksi. Toinen miehistä oli osallistunut vuonna 2002 surmatun Anttosen ruumiinosien kuljetukseen. Hänen tuomionsa laski viidestä kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Toisen surman yhteydessä vuonna 2003 surmapaikalta oli paennut mies, joka oli tuomittu Käräjäoikeudessa rikoksen ilmoittamatta jättämisestä neljään kuukauteen ehdollista vankeutta, Hovioikeus kuitenkin madalsi tuomion 30 päivän ehdolliseen vankeuteen.
Butt on vapautunut ehdonalaiseen vankilasta vuoden 2018 lopussa. Hän istui elinkautista vankeusrangaistustaan 15 ja puoli vuotta. Helsingin hovioikeus teki päätöksen vapautuksesta huolimatta siitä, että Rikosseuraamuslaitos ei puoltanut sitä ja Oikeuspsykiatrisen vankisairaalan lausunto oli sitä vastaan.
Hyvönen istui vain muutaman kuukauden pidempää kuin Butt ja hänet vapautettiin ehdonalaiseen vankeuteen elinkautisesta vankeusrangaistuksesta istuttuaan 15 vuotta ja 9 kuukautta.
SAANEET NAISET SUOMESSA osa 3.
Halusin lähteä kirjoittamaan tästä aiheesta, sillä tämä on jälleen yksi Suomen rikoshistorian raaimpia ja julmimpia murhia. Tapauksen voi myös liittää kätevästi blogin sarjan alle, sillä toinen päätekijöistä on elinkautisen tuomion saanut nainen. Pyrin kirjoittamaan tapauksesta aikajanallisesti, kuitenkin siinä järjestyksessä, kun tapaukset selvisivät poliisille, sillä rikoskokonaisuudesta on paljon tietoa löydettävissä, mutta ne ovat erittäin epäloogisessa järjestyksessä ajallisesti.
Koko Suomi tuntee tapauksen, joten mietin kauan, kirjoitanko tästä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei tätä kukaan sellainen lue, joka kokee tietävänsä tapauksesta jo tarpeeksi. Tekstissä käsitellään Pirkkalassa ja Tampereella vuosina 2002 ja 2003 tehtyjä paloittelumurhia, joista on tuomittu elinkautisiin vankeusrangaistuksiin kaksi henkilöä. Virpi Butt sekä Janne Hyvönen. Tapaukseen liittyy kannibalismia. Mikäli erittäin julmat rikokset sekä tarkat kuvailut rikostapahtumista vievät sinulta yöunet, suosittelen lämpimästi poistumaan blogista. Jos kuitenkin jatkat lukemista, teet sen täysin omalla vastuullasi. Päätin ryhtyessäni tutustumaan ja kirjoittamaan tästä rikoksesta, että en säästele sanoja enkä kaunistele tai sensuroi tapahtumia – hyödynnän kaiken löydettävissä olevan tiedon.
Pahoittelen vielä pitkäksi venynyttä taukoa, henkilökohtainen elämä on ollut hiukan liian kiireinen. Muistathan, että saat minuun yhteyden sensuurin valtaan joutuneen Instagram tilin kautta ”rikollinensuomi” ja otan mielelläni palautetta ja juttuehdotuksia vastaan. NYT lopetan ylimääräisen lätinän – mukavia lukuhetkiä!
-----------------------------------------------------------
29.toukokuuta vuonna 2002 Tampereella katosi jäljettömiin miespuolinen henkilö nimeltä Kari Anttonen. Anttosen katoamisen jälkeen kaupungilla alkoi liikkua villejä huhuja siitä, mitä hänelle mahdollisesti olisi voinut tapahtua.
Juhannusyönä vuonna 2003 hätäkeskus sai useita erikoisia puheluita, joiden tietoihin poliisi ei kuitenkaan suhtautunut vakavasti – kyse oli kuulopuheista. Puheluissa kerrottiin, että Pirkkalassa oli surmattu mies henkilö. Hätäkeskus sai puhelun myös naispuoliselta henkilöltä, joka kertoi aiemmin saatujen tietojen lisäksi, että uhri oli paloiteltu ja hän on ollut paikalla katselemassa tapahtumia. Poliisi aloitti suuren operaation asunnossa olleen naisen tekemän ilmoituksen myötä.
Tarkkaa tietoa siitä, mistä poliisi löysi Buttin en löytänyt, mutta voisi tehdä johtopäätelmiä, että hän oli asunnossaan poliisien saapuessa paikalle, sillä julkisuuteen kerrottiin hänen puhuneen aika paljon tapahtumista ja hänen kertomansa kautta poliisi pääsi nopeasti etsimään ruumista. Poliisi teki tutkimuksia myös uhrin asunnossa, joka oli ollut henkirikoksen tekopaikka. Asunnon eteisestä löytyi veriroiskeita ja selkeitä jälkiä siitä, että verta oli siivottu asunnosta pois. Hieman tämän jälkeen löytyi kaksi irrotettua kättä roskalaatikosta Rautatienkadulta ja muita ruumiinosia Pirkankadun roskalaatikosta.
26-vuotias joensuulaismies Arto Malinen oli lähtenyt viettämään juhannusaattoa Pirkkalasta Tampereelle. Tuona iltana hän tapasi Virpi Buttin. Hän lähti valomerkin jälkeen baarista jatkamaan iltaan asunnolleen Buttin kanssa, ja tämä koituikin hänen kohtalokseen. Butt oli lähtenyt hakemaan juhannusviinoja ja jäänyt sille tielle, hän vietti yönsä Malisen kanssa ja seuraavana päivänä he jatkoivat juhlintaa muualla. Buttilla oli tapahtuma-aikaan 3-vuotias lapsi, jota jäi hoitamaan Janne Hyvönen, joka tulee myöhemmin tutuksi Buttin rikoskumppanina.
Butt ja Malinen siirtyivät jatkamaan juhlimista ravintolaan, joutuen kuitenkin poistumaan sieltä hyvinkin pian, sillä Buttilla oli kyseiseen paikkaan porttikielto. Malinen oli tuossa vaiheessa jo tuhdissa humalassa. Keskustaan mentyään heidän seurueeseensa liittyi myös muutama muu ihminen ja keskustelua käytiin huumeista. Butt oli luvannut seurueeseen liittyneelle nuorelle miehelle, että Malisen asunnolta voisi löytyä huumeita. Keskustasta he aloittivat automatkan kohti Kreetankujaa, joka sijaitsee Pirkkalassa. Butt oli ollut automatkalla väkivaltainen nukahtelevaa Malista kohtaan. Asunnolla selvisi, ettei huumeita ollutkaan tarjolla ja nuori huumeita ostamaan tullut mies hermostui tästä ja alkoi vaatia rahaa taksimatkaa varten, sillä oli tullut huijatuksi. Butt asettui nuoren miehen puolelle tilanteessa ja tästä syntyi väkivaltainen tilanne, joka lopulta johti siihen, että Malinen makasi lattialla anoen ambulanssin soittamista paikalle, hänessä oli lukuisia mustelmia ja ruhjeita.
Asunnossa Butt alkoi teroittamaan veistä keittiössä. Hänen aikeensa olivat selkeät. Hän oli sanonut uhrille kuoleman tulevan. Pian tämän jälkeen hän surmasi Malisen pistämällä tätä veitsellä selkään ”kahvaa myöten”, yhteensä yli 10 kertaa. Butt soitti avukseen Hyvösen ja raahasi puhelun jälkeen uhriksi joutuneen Malisen kylpyhuoneeseen ja jatkoi veitsellä hakkaamista. Butt nosti uhrin pään lavuaariin ja viilsi kurkun auki. Murhan jälkeen Butt ymmärsi, että lapselle täytyisi hommata hoitaja, ja se löytyikin pian aiemmin seurueeseen liittyneestä naisesta, joka oli ollut asunnossa aiemmin kuvailtujen järkyttävien tapahtumien ajan. Surmatyön jälkeen Butt ja Hyvönen paloittelivat ruumiin Hyvösen mukanaan tuomien paloitteluun sopivien välineiden avulla. Buttin kertoman mukaan he aloittivat paloittelun riisumalla uhrilta vaatteet, Hyvönen alkoi sahata päätä irti. Hyvösen tarina oli kuitenkin se, että Butt sahasi ruumiista päätä irti. Sisäelimet he laittoivat muovipusseihin tai wc-pönttöön – tässäkin heidän tarinansa erosivat toisistaan. Paloittelun jälkeen he kuljettivat ruumiin osissa roskalaatikoihin. Asunnon pihalla he myös yrittivät useita kertoja ajaa uhrin irrotetun pään yli, kuitenkin onnistumatta siinä, sillä pää luiskahti aina pois renkaan alta.
Selvisi myös, että aiempana vuonna samat tekijät olivat suorittaneet lähestulkoon identtisen murhan. Tämä oli tapahtunut Tampereella vuonna 2002, mutta tähän tapaukseen liittyi myös ”hieman” muutakin. Tekijät olivat harjoittaneet kannibalismia murhatyön yhteydessä.
Tuolloin surmansa sai Buttin ex-mies Kari Anttonen. Anttonen ja Butt olivat tunteneet ainakin vuodesta 1994 alkaen. Butt, Hyvänen sekä Anttonen olivat olleet ravintolassa, josta siirtyneet jatkamaan iltaa Buttin asunnolle. Hyvönen on kertonut tulleensa mustasukkaiseksi Buttista, jonka vuoksi hän oli alkanut hakkaamaan Anttosta veitsellä selkään ja lopulta katkaissut tämän kaulan. Oman kertomansa mukaan hän oli istunut uhrin päällä ja lyönyt – olematta kuitenkaan varma siitä, oliko molemmissa käsissä kääntöveitsi, lyöntejä oli kuitenkin lukuisia – kymmeniä. ”Löin kuin Singerin ompelukone” hän on kuvaillut. Tämän jälkeen hän oli hakenut keittiöstä veitsen ja leikannut kurkun auki, jonka jälkeen ottanut niskasta kiinni ja viiltänyt kaulaa etupuolelta selkärankaan asti. Tämän jälkeen ruumis oli raahattu kylpyhuoneeseen.
Butt ja Hyvönen olivat siivonneet asunnosta verijälkiä. Hyvönen yritti saada kavereitaan kuljettamaan ruumiin pois asunnosta, mutta he eivät olleet asiasta kovin innostuneita. Tuolloin hän oli keksinyt, että ruumis tulisi paloitella ja lähtenyt hakemaan paloitteluun sopivia tarvikkeita omalta asunnoltaan. Ensiksi oli irrotettu pää, joka Hyvösen mukaan oli Buttin ajatus. Sen jälkeen oli leikattu tatuointipalat ja sormen päät. Jalat katkaistiin polvista, ensin leikattiin veitsellä ja sitten sahalla. Hyvösen kertoman mukaan hän laittoi uhrin jalat uuniin, suolasi ja maustoi, paistoi ja söi niitä, jonka jälkeen laittoi ne pusseihin ja jatkoi alkoholin juomista. Butt ei ollut osallistunut kannibalismiin millään tavalla. Uhrin pää oli myös keitetty. ”Hullu päähänpisto” Hyvönen perusteli tekoaan. Hän oli katsellut pään keittymistä naureskellen juodessaan viinaa ja istuskellessaan keittiössä. Se pää oli alkanut hänen kertomansa mukaan vaihtelemaan ilmeitä ja hymyillä. Hampaat olivat tippuneet itsestään irti.
Uhri oli pakattu kolmeen pakettiin ja niitä oli säilytetty parvekkeella, sillä ne olivat alkaneet haista. ”Ruumiin haju tuntui pakettien läpi”, Hyvönen on kertonut. Pian kuitenkin asunnolle oli tullut hänen kaverinsa, joka oli suostunut kuljettamaan paketit pois – epäselväksi jäi, tiesikö kuljettaja pakettien sisällöstä. Butt oli pitänyt autolla vahtia ja ilmoittanut Hyvöselle puhelimitse, mikäli lähistöllä liikkui joku ja tuolloin pakettien kanssa oli odotettu sisällä.
Anttosen ruumista ei löydetty sillä hänen ruumiinosansa oli kuljetettu roskasäiliöihin ympäri Nokiaa. Poliisi etsi ruumista kaatopaikalta kauan, siinä ei kuitenkaan onnistuttu. Anttonen julistettiin kuolleeksi. Viralliseksi kuolinpäiväksi kirjattiin 29.5.2002.
Uhrin DNA:ta löytyi tekoasunnosta ja todisteita teosta löytyi muitakin, joten syytettyjen tunnustusta voidaan pitää luotettavana. Kerroin alussa villeistä huhuista, joita Anttosen katoamisen ympärillä oli liikkunut. Buttin on kerrottu mm. leveilleen kaupungilla, että kykenisi tuomaan Anttosen pään näytille. Ja näin hän oli myös tehnyt. Butt oli ottanut Anttosen pään itselleen ja esitellessään muille ihmisille tätä voitokkaana kertonut sen olevan ”vain teatteripää”. Hän oli siis todentotta kantanut ruumiin päätä pussissa mukanaan ravintola Hevosenkengässä. Ihmiset olivat juosseet ravintolasta ulos, ja osa yrittänyt avatakin kassia kurkistaakseen, mutta Hyvönen oli estänyt tämän. Myöhemmin oikeudessa Butt perusteli tekoa sillä, että olisi halunnut poliisin saavan tietää asiasta.
Tampereen käräjäoikeudessa alettiin käsitellä kahta todella raakaa murhaa, joista syytetyt olivat tunnustaneet tekonsa. Näyttö oli selkeä, mutta rikossarja todella erityslaatuinen. Suomessa ei oltu aiemmin tavattu mitään vastaavaa. Oikeudessa todistaneen henkilön mukaan ”ravintolassa syntyi aina ongelmia, kun Butt ilmestyi paikalle”.
Miespuolinen päätekijä Hyvönen pukeutui oikeudessa röyhkeästi uhriltaan varastamaan huppariin. Syyttäjä piti tätä tarkoituksenmukaisena, osoittaen täyttä katumuksenpuutetta ja välinpitämättömyyttä tekojaan kohtaan. Butt käyttäytyi yhtä ylimielisesti ensimmäisissä istunnoissa, naureskellen ja heitellen röyhkeitä kommentteja – viimeiseen hän oli kuitenkin täysin muuttunut ulkonäköään myöten, ei edes hymyillyt. Molemmat tekijät saivat kovan naurukohtauksen, kun Tampereen käräjäoikeudessa selviteltiin ensimmäisenä tapahtuneen murhan tapahtumien kulkua. Syyttäjä kertoi oikeudessa myös Buttin olevan sekakäyttäjä. Hän nautti alkoholin kanssa huumausaineita sekä rauhoittavia lääkkeitä. Buttin on todettu käyttäneen myös hormoneja. Oikeudessa tämä kuitenkin kielsi olevansa sekakäyttäjä, mutta myönsi kokeilleensa huumeita.
Syyttäjän mukaan murhaajilla oli selkeä valtahierarkia. Butt oli hallitseva osapuoli ja Hyvönen taas alisteisessa asemassa. Butt kohdisti väkivaltaansa miehiin, joka kertoo alistamisenhalusta ja vallantunteesta. Uhrien ruumiin palasia nainen käsitteli ylpeillen niillä kaupungilla sekä esimerkiksi ajelemalla autolla niiden yli.
Murhaajat määrättiin mielentilatutkimuksiin. Mielentilatutkimus varmisti, että tekijät olivat toimineet täydessä ymmärryksessä. Mitään motiivia murhiin ei löytynyt.
Tampereen käräjäoikeus tuomitsi molemmat tamperelaiset tekijät elinkautiseen vankeuteen paloittelumurhista. Oikeudessa katsottiin Buttin murhanneen 26-vuotiaan miehen Pirkkalassa juhannuksena 2003. Hyvöselle luettiin tuomio Tampereella vuonna 2002 kadonneen miehen murhasta.
Tuomitut riitautuivat ja alkoivat syytellä tapahtumista toisiaan hovioikeudessa. Kumpikin oli sitä mieltä, että murhasta annettu elinkautinen olisi tullut muuttaa määräaikaiseksi vankeudeksi taposta. Hyvösen perusteet olivat, ettei hänen tekonsa täytä murhan tunnusmerkkejä. Butt taas haki helpotusta sillä, että väitti käyttäneensä tekohetkellä hormoneja.
Butt vaati hovioikeudessa, että hänet katsottaisiin olleen alentuneesti syyntakeinen. Hovioikeus ei kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi arvioida Buttin syyntakeisuutta Käräjäoikeuden tavoin. Hovioikeuden käsittelyssä ei tullut ilmi mitään lieventäviä asianhaaroja ja tuomio pysyi samana. Murhista oli kuitenkin tiennyt kaksi miestä, heidän tuomioitaan alennettiin ehdollisiksi vankeusrangaistuksiksi. Toinen miehistä oli osallistunut vuonna 2002 surmatun Anttosen ruumiinosien kuljetukseen. Hänen tuomionsa laski viidestä kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Toisen surman yhteydessä vuonna 2003 surmapaikalta oli paennut mies, joka oli tuomittu Käräjäoikeudessa rikoksen ilmoittamatta jättämisestä neljään kuukauteen ehdollista vankeutta, Hovioikeus kuitenkin madalsi tuomion 30 päivän ehdolliseen vankeuteen.
Butt on vapautunut ehdonalaiseen vankilasta vuoden 2018 lopussa. Hän istui elinkautista vankeusrangaistustaan 15 ja puoli vuotta. Helsingin hovioikeus teki päätöksen vapautuksesta huolimatta siitä, että Rikosseuraamuslaitos ei puoltanut sitä ja Oikeuspsykiatrisen vankisairaalan lausunto oli sitä vastaan.
Hyvönen istui vain muutaman kuukauden pidempää kuin Butt ja hänet vapautettiin ehdonalaiseen vankeuteen elinkautisesta vankeusrangaistuksesta istuttuaan 15 vuotta ja 9 kuukautta.
Kommentit
Lähetä kommentti